Lopuksi vielä Late, josta video puhukoon puolestaan:
Vilkkoni on yhden naisen sivutoiminen yritys, joka keskittyy luonnollisten hevostaitojen ja perinteisten suomalaisten työhevostaitojen vaalimiseen ja eteenpäin välittämiseen. Aila on koulutukseltaan kielten opettaja ja niinpä kommunikaatio on keskiössä myös hevosten kanssa. Alati kokeilunhaluisena Aila haluaa myös kokeilla aina jotain uutta hevostensa kanssa.
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Lastausharjoitus
Traikku sattui sopivasti olemaan auton perässä joutilaana, joten päätin treenata lastausta. Ensin Ömpeli, joka kehtasi hetken esittää, ettei koppi ehkä olisi hyvä juttu, mutta meni sitten. Seuraavaksi ponit, melkein tandemina. Hippula pyöri narunsa päässä (seisoin yhdellä jalalla toisen pään päällä) sillä aikaa, kun Haksu tuumasi tovin ja meni sitten sisään. Viereen sitten Hippi ja molemmille leivät eteen. Toki Haksun piti ensin kiljua, kun ei tajunnut, että Hippi kopsutteli viereiseen loossiin. Ja samaten purkaessa, kun Hippula pääsi ulos ensin,
Lopuksi vielä Late, josta video puhukoon puolestaan:
Lopuksi vielä Late, josta video puhukoon puolestaan:
tiistai 13. kesäkuuta 2017
Pyörössä ensi kertaa yhdessä
Viikonloppuna järjestin serkkutapaamisen ja aika moni serkuista halusi tutustua hevosiini. Niinpä myös Late pääsi harjattavaksi ja halittavaksi - sillä on niin silkkinen karva, että sitä voisi silitellä loputtomiin... Ja se osaa seisoa niin hienosti irrallaan käytävällä!
Kävimme sitten myös pyörössä ja siinä olikin Latelle ihmettelemistä, kun pyörön reunat kasvoivat villinään heinää ja voikukkaa ja syömään ei olisikaan saanut pysähtyä. Portilla oli ihmisiä, eikä seurustelemaankaan saanut jäädä. Ja Mäntti huuteli tarhasta, olisi ollut hauskempaa olla sen kanssa pihattomökissä, kun oli aika kuuma ja ötököitä ihan tarpeeksi.
Juoksutin muutaman kierroksen, sen verran, että sain vähän kontaktia ja molemminpuolista tuntumaa elekieleen. Tarkemmin sitten ensi kerralla. Nyttemmin on pyöröäkin lanattu ja heinää siten vähän kuritettu ja mennään seuraavaksi ilman yleisöä, niin putoaa vaikeustaso inhimilliselle (tai siis hevoselliselle) tasolle.
Kävimme sitten myös pyörössä ja siinä olikin Latelle ihmettelemistä, kun pyörön reunat kasvoivat villinään heinää ja voikukkaa ja syömään ei olisikaan saanut pysähtyä. Portilla oli ihmisiä, eikä seurustelemaankaan saanut jäädä. Ja Mäntti huuteli tarhasta, olisi ollut hauskempaa olla sen kanssa pihattomökissä, kun oli aika kuuma ja ötököitä ihan tarpeeksi.
Juoksutin muutaman kierroksen, sen verran, että sain vähän kontaktia ja molemminpuolista tuntumaa elekieleen. Tarkemmin sitten ensi kerralla. Nyttemmin on pyöröäkin lanattu ja heinää siten vähän kuritettu ja mennään seuraavaksi ilman yleisöä, niin putoaa vaikeustaso inhimilliselle (tai siis hevoselliselle) tasolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)