Pienin askelin uusia asioita

Tänään poneilla oli töitä: pari lasta talutusmaastossa. Oli siis luontevaa hakea lopuksi myös Late tutustumaan pieniin ihmisiin. Koska Late on aina vähän varautunut ihmisten suhteen ja uusissa tilanteissa, toin pojan etupihalle, jossa lapset (n. 5 ja 8 v.) saivat halia ja rapsuttaa. Ohjeistiin vaan liikkumaan rauhallisesti ja olemaan aina samalla puolella varsaa, ettei se tunne jäävänsä piiritetyksi. Toimii muuten koirienkin kanssa. Ihan hienosti Late antoi pienten silitellä, välillä vähän haki lisää tilaa peruuttamalla kauemmas, mutta kun huomasi, että sai liikkua, oli sitten paljon rennompi. Lopulta se käveli takaisin käytävään ilmoittaen selvästi, että tämä riitti, kiitos.

Lapset lähtivät kotiin ja Late sai perusharjauksen ja jalkojen puhdistuksen. Vain yhden jalan kanssa oli hieman vaikeaa, kun Mäntti huuteli juuri tarhasta ja olisi niiin ollut pakko kääntyä katsomaan. Sitten bongasain hyllyltä 50 cm x 50 cm palan suodatinkangasta ja annoin pojan ensin tutustua siihen, mutta eihän se kiinnostanut, kun ei se oikein miltään tainnut haista. Sivelin kankaalla varsan kaulan, kyljet, selän ja vatsan. Ei suuremmin Laten häirinnyt.

Sitten kaivoin hyllystä vanhan reikäisen huovan, joka on palvellut vaikka missä, viimeisimmäksi hautovan kanan häkin peittona. Se olikin paljon mielenkiintoisempi. Ensin taas tutustuttiin nenän avulla maassa lojuvaan myttyyn, tämä onhevosen luonteenomainen tapa tutustua uusiin asioihin ja siksi useimmiten turvallisin.
Kun oli tarpeeksi nuuskuteltu (koirakin osallistui mytyn toiselta puolelta välillä), nostin mytyn käsiini ja rauhallisesti vein sen lavan luokse ja takaisin turvan suuntaan ja kauemmas varsasta. Ja uudestaan, mutta tällä kertaa nostin mytyn sään päälle, koska se ei tuntunut Latea vaivaavan. Siirtelin huopaan myttynä selän päällä edestakaisin ja levitin lopulta sen suunnilleen kuin satulahuovan. Late sai sitten rauhassa tutkia huopaa

Lopuksi keräsin huovan pois ja heitin taas maahan, jossa varsa vielä hieman tutkiskeli sitä, ennen kuin menetti mielenkiintonsa ja ryhtyi tutkimaan hyllyn sisältöä.

Koko aikana Late ei tietenkään ollut kiinnitettynä, vaan talutusnaru oli löyhällä minun toisessa kädessäni. Harjauksen aikana korjasin sitä takaisin paikalleen pari kertaa, mutta "huopaharjoituksen" aikana se seisoi melko lailla paikallaan. Ensi kerralla huopaan tutustutaankin kentällä, jossa se saa liikkua se kanssa reilummin. Se ei tietenkään saa oppia liimaamaan (jännityksestä) jalkoja paikalleen aina, kun selässä on jotakin - aika huono ratsu niin tulisi. Ei se tosin nytkään jännittyneeltä näyttänyt.