Villisikoja, laitumessa työskentelyä, ja uusi kaveri (?)

Nyt on tullut pitkä kirjoitustauko, vaikka varsa ei varsinaisesti tauolla ole ollut. Työ ja muut kiireet ovat vain lykänneet tietokoneen ääreen parkkeeraamista. Siispä tässä parin viime viikon tapahtumia.

Viime viikolla käytiin Hakkerin kanssa talutuslenkki rajavyöhykkeen metsäautotiellä, varsalle ensimmäistä kertaa. Oli ehkä hieman typerää lähteä juuri sinne hämärän hetkellä, mutta ajattelin vältellä liikennettä. Hakkeri kun ei ole aivan liikennevarmin poni, enkä halua sen opettavan Latelle typerää käytöstä. Ehkä näin oli hyväkin, sillä päästyämme jonkin matkaa metsätietä "päätiellä" hurautti mopo, jota Haksu hiukan pomppasi, vaikka olimme jo reilun matkan päässä. Mutta ojasta allikkoon. Kilometri metsätietä ja tulimme mäen päälle hakkuuaukolle, jolla metsästäjät pitävät riistalle suolakiveä. Ja nyt sitten löytyi ensimmäisen asia, jota Late minun tietääkseni on pelästynyt. Nuolukivellä oli kai myös sioille evästä, ainakin siitä juoksi metsään kolme porsasta. Jotain rutinaa jäi vielä kuulumaankin ja kun mukana oli koirakin, jota otukset kovin kiinnostivat, ei auttanut kuin pysähtyä ja kaikessa järjestyksessä lähteä takaisin. Haksu oli oikeastaan vain utelias, mutta ehkä Late korkeampana myös näki ne porsaat tai mikä lie syy, mutta se nuuski ja puhisi pää pystyssä ja tepasteli tosi hermostuneena. Pysyi toki löysällä narulla, mutta koetti aavistuksen kiilata ja pyörähteli. Ihan hyvässä järjestyksessä välillä pysähdellen palattiin kuitenkin omia jälkiä.

Kentälläkin käytiin hieman narussa pyörimässä, mutta aika vähäiseksi jäi, sillä kenttä oli vaihtelevan kelin takia mennyt tosi koppuraiseen kuntoon ja sitten aurattu lopulta niin, että jäähän se sitten oli mennyt.

Sunnuntaina päätinkin sitten kokeilla ohjasajoa laitumessa, ponien tarjotessa häiriönalaiset harjoitusolosuhteet (heh, lähinnä syödä puputtamalla heinäpaalilla). Alun ihmettelyn jälkeen ajoharjoitus sujui oikein hyvin, ainakin niin kauan, kun maltoin pitää kädet pois kännykkäkamerasta.

Tällä viikolla ponien uusi pikkuhoitaja kävi opettelemassa "työtään" mumminsa kanssa ja kävimme poniporukalla metsäkävelyllä. Aloitimme kentällä pienellä talutusoppitunnilla, joka olikin Latelle ihan uusi asia. Siis eivät talutusharjoitukset, vaan se, että hän joutuikin vieraan ihmisen talutettavaksi hetkeksi aikaa ja kentällä oli muitakin, eikä mentykään peräkanaa koko ajan, vaan porukka "harhautui" eri suuntiin. No, heti kun pääsi taas oman mamman perään talsimaan, hämmennys unohtui. Ja miten rauhallisesti se seisoikaan, kun toiset harjoittelivat poneilla väistöjä ja peruutuksia. Metsässä Late pääsi kerrankin johtohevoseksi ja osasi myös hienosti irrallaan odottaa, kun pysähdyimme laittamaan Hipin talutusnarun ohjiksi ja auttamaan ratsastajan selkään.

Tänään pitkäperjantaina tuli talliin uusi tuttavuus, viime vuonna pari kuukautta koulutuksessa ollut Sisu muutti meille pysyvästi. Iltapäivä menikin sitten toisiaan aidan takaa ihmetellen niin, ettei kumpikaan meinannut heinille malttaa. Väkirehut sentään tyhjennettiin molemmin puolin iltasella hartaudella.