Kerran opittu, aina opittu

Päivitykset alkavat olla jo jatkuvasti myöhässä, kiirettä pitää "lomalaisella". Kesäloman ensimmäiset pari viikkoa menivät pääasiassa kasvimaan kimpussa. Kun kylvöt ja istutukset viimein olivat valmiit, käytiin eilen taas pitkästä aikaa ruunien kanssa kentällä. Laitoin Latelle vaunusilat selkään, sillä ponivaljaisiin se ei enää mahdu. Ohjasajo sujui tauonkin jälkeen ihan rutiinilla, otettiin ekat laukatkin ympyrällä erittäin hallitusti. Kokeiltiin myös kartioiden pujottelua, aika mukavasti meni sekin. Sitten oltiin Sisun turvana suihkuharjoituksissa, kun juolahti mieleen, että Latehan voisi käydä lammessa kahlaamassa. Viime kesänähän se käytiin Hipin johdolla katsastamassa, juuri kun kylmät sateet alkoivat, eikä siellä sitten sen koommin muistaakseni ole käyty. Heitin siis kengät pois ja kahlasin edeltä malliksi. Latehan käveli jotakuinkin samantien perässä veteen, Sisun katsellessa turvallisen etäisyyden päästä moista uhkarohkeaa touhua. Kahlailtiin hetki Laten kanssa edestakaisin ja mentiin sitten hakemaan Sisu lähemmäs. Ei Sisu uskaltanut jalkaa kastaa, mutta nuuhki sentään. Aikaa ei ollut isompaan harjoitteluun, mutta onpahan alkuun laitettu. Late oli kyllä supersöpö: kun pyysin Sisua luokse, Late tuli aina vaan lähemmäs, vaikka jo vierekkäin seisottiin, lopulta sen pää oli minun mahassa kiinni ja ilme sanoi että tämän lähemmäs en enää pääse...