Muutto: blogi uuteen osoitteeseen

Rakentelin tänään uudet nettisivut toiminimelleni ja päätin siirtää tämän blogin sinne, kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanoakseni.
Käykääpä katsomassa. Hitusen keskenhän raksa vielä on, mutta pääasiat löytyvät jo.

http://www.vilkkoni.fi

Moppi ja muuta sekalaista

 Tässä välissä on sovitettu sidepull-suitsia käyty tiellä kävelyllä ja  selvitty juhannuksen myrskytuulista.

Tänään laitettiin niskaan länget ja ajettiin pitkillä ohjilla. Sitten huomasin kentän reunalle tuomani tallista löytyneen vanhan mopin ja leikin vähän sillä. Ihan näppärä kärpäshuiska, mutta toinen pää sopi kyllä ihan oikeisiin hommiin. Sillä oli kätevä simuloida aisaa taluttaessa myös ulkokaarteella. Kohta päästään taas nimittäin aisatreeneihin, jotka ovat vähän jääneet muissa hässäköissä tauolle.

Kerran opittu, aina opittu

Päivitykset alkavat olla jo jatkuvasti myöhässä, kiirettä pitää "lomalaisella". Kesäloman ensimmäiset pari viikkoa menivät pääasiassa kasvimaan kimpussa. Kun kylvöt ja istutukset viimein olivat valmiit, käytiin eilen taas pitkästä aikaa ruunien kanssa kentällä. Laitoin Latelle vaunusilat selkään, sillä ponivaljaisiin se ei enää mahdu. Ohjasajo sujui tauonkin jälkeen ihan rutiinilla, otettiin ekat laukatkin ympyrällä erittäin hallitusti. Kokeiltiin myös kartioiden pujottelua, aika mukavasti meni sekin. Sitten oltiin Sisun turvana suihkuharjoituksissa, kun juolahti mieleen, että Latehan voisi käydä lammessa kahlaamassa. Viime kesänähän se käytiin Hipin johdolla katsastamassa, juuri kun kylmät sateet alkoivat, eikä siellä sitten sen koommin muistaakseni ole käyty. Heitin siis kengät pois ja kahlasin edeltä malliksi. Latehan käveli jotakuinkin samantien perässä veteen, Sisun katsellessa turvallisen etäisyyden päästä moista uhkarohkeaa touhua. Kahlailtiin hetki Laten kanssa edestakaisin ja mentiin sitten hakemaan Sisu lähemmäs. Ei Sisu uskaltanut jalkaa kastaa, mutta nuuhki sentään. Aikaa ei ollut isompaan harjoitteluun, mutta onpahan alkuun laitettu. Late oli kyllä supersöpö: kun pyysin Sisua luokse, Late tuli aina vaan lähemmäs, vaikka jo vierekkäin seisottiin, lopulta sen pää oli minun mahassa kiinni ja ilme sanoi että tämän lähemmäs en enää pääse...

Kuivuus ja ötökät kiusana

Ennätyksellinen toukokuu vaikeuttaa hevosenpitäjän elämää: kolmeen viikkoon ei ole satanut tippaakaan ja helle piinaa. Siispä kaikkia pistäviä ja purevia hyönteisiä on riittämiin ja laitumet loppuunkaluttuja, kun heinä ei kasva.

Helle ja ötökkämäärä ovat vähän syöneet koulutusintoa ja opettajan kiireisin aika koulujen loppumisen alla on varmistanut, ettei oikeastaan ole ollut aikaakaan.

Koulun kevätjuhla oli eilen ja ensimmäistä vapaapäivää juhlittiin Laten pyöröaitatreenillä. Lisäksi harjoiteltiin taas talutuksessa ravaamista, se edelleen Latesta tosi stressaavaa ja vaikeaa, mutta paremmin menee koko ajan.

Sitten käytiin suihkussa ja sehän olikin jo oikeastaan aika mukavaa, kun tyhmä emäntä älysi laittaa termostaatin 36 asteeseen kahdenkymmenen sijaan. Jalkojen huuhtelu kaivokylmällä ei sitten ollut kiva idea ollenkaan. Onkohan joku vähän herkkänahkainen? ☺️

Sitten harjoiteltiin vähän odottamista, kun Sisukin opetteli suihkuttelua. Odotellessa tuli punottua pojun tukka letille ja siitähän piti saada kuva, suihkunraikkaasta söpöläisestä.

Lämpöaalto

Kuva: Outi Tikkanen

Kevät, melkein kesä, tuli yhtäkkiä. Lauantaina oli vielä viileää ja tuulista, Latellakin oli kentällä vauhti päällä. Komeaa laukkaa tuli irtoharjoituksessa, luoksetulo ei niinkään maistunut. Naruympyrät ja ohjasajo kyllä sujuivat. Sisu sai pyörötreeniä vieressä ja siihen häiriöön tottuminen vei hetken myös.
Sunnuntaina oli sitten lämmin, Laten mielestä helle. Se kyllä näkyi, askel painoi kovasti. Samaisten harjoitteiden lisäksi kokeilin myös jakkaralle nousua ja lopulta nostin jalkaakin selän päälle, kun ei varsa ollut tästäkään kokeilusta moksiskaan.
Kiinniantaminenkin rupeaa sujumaan pehmeämpään riimuun vaihdon ja parin leipäpalaharjoituksen jälkeen. Pieni lisävaikeus noissa leipäharjoituksissa on kovin innokas toinenkin osallistuja - Sisu. Ja koska Sisulle pitää sanoa aika napakasti, ettei tarvitse tunkea, herkkäsieluinen Late ottaa siitä helposti itseensä. Edetty on kuitenkin.
Tässä videota eilisen (sunnuntain) "parhaista paloista". Treeni kesti kokonaisuudessaan puolisen tuntia, eli kestävyyttä on ruvettu jo rakentamaan niistä 10 minuutin pätkistä huomattavasti.

Molempina päivinä ruunatkin pääsivät viimein rajatulle laidunkaistaleella maistelemaan vihreää. Ja samalta mättäältähän se pitää syödä.

Takaisin rytmiin perustreeneissä

Taas viikonloppu takana. Molempina päivinä otettiin Late ja Sisu yhdessä kentälle. Tai tarkemmin ottaen Sisu meni kyllä molempina päivinä suoraan pyöröön, koska elämä nyt vaan niin pelottavaa. Lauantaina Latekin esitti jotakuinkin ensimmäistä kertaa jousenjännettä. Kasvimaalla savusivat risunpolttonuotion jäänteet ja se olikin uusi ja pelottava asia. Pitkällä narulla tehtiin sitten ympyröitä suuntaan ja toiseen melkein kymmenen minuuttia ravissa, ennenkuin alkoi käynti ja seisominen luonnistua. Sitten se vaan yhtäkiä rauhoittui ja päästiin rapsuttelemaan ja kävellä köpöttelemään vanhaan malliin. Kun Sisukin oli löytänyt sisäisen rauhan pyörössä, käytiin pienellä kävelyllä tiellä. Lopulta mentiin vielä porukalla harjaushommissa tallikäytävällä. Late sai seisoa pesukarsinan puolella ja Sisu käytävällä. Siellä Late seisoikin todella mallikelpoisesti, paljon paremmin kuin käytävällä. Loppupuolella alkoi kuitenkin tulla tylsää ja piti vähän tutkia kaikkea mihin turpa yletti.

Mitäpä räpelsit, saat sen sitten kyytiin.

Sunnuntaina oli navakka tuuli, joten oli selvää että kävelylle ei mennä. Sisu pyöröili taas. Late oli ihan normi, joten päästiin pienen naruharjoittelun jälkeen ohjasajoakin taas muistuttelemaan. Hyvinhän tuo tietysti muisti, vaikka viime kerrasta on jo aikaa. Sen sijaan se, mitä jatkossa ruvetaan harjoittelemaan, on kiinni antaminen tarhassa. Jostain syystä (ilmeisesti se silmäkulman reiän hoitelu) Late on ruvennut viime aikoina lähinnä väistelemään ja tänään koitti piiloutua pihattoon. Tätä siis vain silloin, kun minulla on naruriimu mukana. Ja vieraille se ei anna ollenkaan kiinni. On siis ruvettava hoitamaan tämä ongelma mitä pikimmin.
Tänään päätin myös vaihtaa "kovan" naruriimun pehmeään, sillä herra herkkänahka tuntuu hieman häiriintyvän tuosta kovemmasta, hankailee usein päätään jalkoihinsa, varsinkin, jos on joutunut ottamaan hitusen napakammin kiinni. Hankintalistalla on ohjalenkillinen riimu tai vastaava.

Eroharjoituksia

Eilen ehdittiin tarhojen siivouksen lomassa sen verran harjoitella, että molemmat ruunat kävivät yksinään käytävällä hoidettavana toisen jäädessä tarhaan. Molemmat huutelivat tarhaan jäädessään, mutta olivat muuten aika rauhallisia. Latella oli enemmän keskittymisvaikeuksia käytävällä, ei oikein malttanut olla paikoillaan harjatessa. Selvästi harjoiteltava vielä lisää. Sisu seisoi käytävällä hyvin myös kavion vuolun ajan. Takaa juossut kissa sai vain pienen paikallaan loikkimiskohtauksen aikaiseksi. Sen sijaan tarhaan jääminen oli pelottavampaa, vaikkei se siellä juuri juoksennellut. Puuskutti vaan aika stressaantuneesti, kun palautimme Latea tarhaan. Siis tuplasyy harjoitella Laten kanssa yksin lähtemistä.