Takaisin rytmiin perustreeneissä

Taas viikonloppu takana. Molempina päivinä otettiin Late ja Sisu yhdessä kentälle. Tai tarkemmin ottaen Sisu meni kyllä molempina päivinä suoraan pyöröön, koska elämä nyt vaan niin pelottavaa. Lauantaina Latekin esitti jotakuinkin ensimmäistä kertaa jousenjännettä. Kasvimaalla savusivat risunpolttonuotion jäänteet ja se olikin uusi ja pelottava asia. Pitkällä narulla tehtiin sitten ympyröitä suuntaan ja toiseen melkein kymmenen minuuttia ravissa, ennenkuin alkoi käynti ja seisominen luonnistua. Sitten se vaan yhtäkiä rauhoittui ja päästiin rapsuttelemaan ja kävellä köpöttelemään vanhaan malliin. Kun Sisukin oli löytänyt sisäisen rauhan pyörössä, käytiin pienellä kävelyllä tiellä. Lopulta mentiin vielä porukalla harjaushommissa tallikäytävällä. Late sai seisoa pesukarsinan puolella ja Sisu käytävällä. Siellä Late seisoikin todella mallikelpoisesti, paljon paremmin kuin käytävällä. Loppupuolella alkoi kuitenkin tulla tylsää ja piti vähän tutkia kaikkea mihin turpa yletti.

Mitäpä räpelsit, saat sen sitten kyytiin.

Sunnuntaina oli navakka tuuli, joten oli selvää että kävelylle ei mennä. Sisu pyöröili taas. Late oli ihan normi, joten päästiin pienen naruharjoittelun jälkeen ohjasajoakin taas muistuttelemaan. Hyvinhän tuo tietysti muisti, vaikka viime kerrasta on jo aikaa. Sen sijaan se, mitä jatkossa ruvetaan harjoittelemaan, on kiinni antaminen tarhassa. Jostain syystä (ilmeisesti se silmäkulman reiän hoitelu) Late on ruvennut viime aikoina lähinnä väistelemään ja tänään koitti piiloutua pihattoon. Tätä siis vain silloin, kun minulla on naruriimu mukana. Ja vieraille se ei anna ollenkaan kiinni. On siis ruvettava hoitamaan tämä ongelma mitä pikimmin.
Tänään päätin myös vaihtaa "kovan" naruriimun pehmeään, sillä herra herkkänahka tuntuu hieman häiriintyvän tuosta kovemmasta, hankailee usein päätään jalkoihinsa, varsinkin, jos on joutunut ottamaan hitusen napakammin kiinni. Hankintalistalla on ohjalenkillinen riimu tai vastaava.