Annas kun setä näyttää

Ihanaisen kirkkaassa ja lämpimässä kevätauringossa sai tänään harjoitella. Ja koskapa sattui niin mukavasti, että paikalle osuivat yhtäaikaa uusi tallin hengetär Jenni että Sisun omistaja Outi, saimmekin aikaan hienon harjoituksen. Late meinasi tosin, että mikään vieras ei kyllä hänelle riimua laita, eikä tarkemmin mietittynä mammakaan. Äkkiäpä se kuitenkin uskoi, ettei auta temppuilu. Ensin mentiin kentälle. Sisusta oli niin pelottavaa mennä etummaisena, varsinkin kun etupihalla oli käynnissä autonpesu ja takimmaisena tuli pelottava ori, että Late piti viedä edeltä. Kentällä iste kukin teki perustalutusharjoituksia ja sitten vaihdettiin vielä Jenni Ömpän naruun, että pääsin itse pyörittämään Latea ympyrällä. Oli ehkä syytäkin, sillä pientä teinioikkuilua oli aluksi.

Kun rypyt oli oiottu, lähdettiin Ömppä ja Jenni johdossa tielle kävelylle. Se olikin Sisu-rassusta niin jännittävää, että piti yrittään oman mamman olkapäähän kiinni. Puutuin parin sadan metrin päästä asiaan ja vaihdoimme taluttajia. Yksi tiukan selkeä ohje narulla Sisulle ja johan poika tokeni. Takaisin omien hevosten seuraan ja molemmat toimivat hyvin siitä eteenpäin. Late nyt hiukan haahuili sinne ja tänne - hän on vielä sen verran vauva, että kun pää kääntyy jonnekin, etujalat seuraavat perästä. Merkkiläjän poju tekin hienosti ojan reunalle ja lätäkön läpi kävelykin onnistui ihan huomaamatta. Loppumatkasta Sisukin rauhoittui jo niin, että ilman mitään hätäilyä jäi porukasta jälkeen ihan reilusti. Ömppä taas marssi torkuksissa tai nuuski maata kuin paraskin ajokoira- pari kertaa vain mulkaisi Latea sen näköisenä, että lähempi tuttavuuden teko olisi kiinnostanut. Ei haitannut karavaani yhtään, paitsi pihaan kääntyessä piti jäädä varmistamaan, että lauma varmasti marsii perästä eikä lähde kylille.

Tallilla Ömpeli pääsi (joutui?) takaisin tarhaan, Late ja Sisu valjastuskäytävään harjattavaksi ja kavion vuoluun. Sitten tehtiin vielä yksi tärkeä harjoitus: autoon tutustuminen. Jenni ajeli pihatietä edestakaisin ja me seisoimme hevosten kanssa sitä ihmettelemässä. Kerran pyysin kohdalle pysähtyessä soittamaan torvea. Laten reaktio oli mennä tutkimaan konepeltiä (Mistä se oikein kuului?), maistaa vähän sivupeiliä ja työntää turpa ikkunasta sisään, kun huomasi viimein kuskin. Sisu oli varautuneenpi, mutta aika rauhallinen. Lopulta mentiin vielä kentälle. Jenni ajoi autolla ympäri kenttää ja me kävelimme vastaympyrää hevosten kanssa keskemmällä. Laitettiin autoradiokin pauhaamaan, että oppivat kohtaamaan perjantai-illan nuorisoautojakin. Kerrassaan hienosti käyttäytyivät hepoiset. Mahtavaa, kun saa tällaisia apujoukkoja koulutukseen!