Päivä 11:
Illansuussa, kun alkoi jo hämärtää, ehdin vielä Sisun kanssa töihin. Pieni kierros pyörössä, sitten sidepullien eli kuolaimettomien suitsien sovitus. Ja narut kiinni ja ajamaan. Tällä kertaa tehtiin vaan muutama kierros käyntiä, ravia, pysähdykset ja peruutukset pyörössä, sitten mentiinkin jo kentälle. Ensin vielä varmuuden vuoksi talutin kentän ympäri kerran, sitten narut taakse ja liikettä. Aika nopeasti Sisu pääsi jyvälle ajatuksesta, vaikka se aina pysähtyikin, jos hävisin suoraan taakse. Parempi niin, saatiin rauhalliset suunnanmuutokset. Alkuun ei suoraan kulkeminen oikein luonnistu, kun kerran on opetettu ihmistä kiertämään, mutta pikkuhiljaa sekin saadaan mallilleen. Tässä vaiheessa ei vielä säädetä niin tarkkaan. Ravikin tuli - yllättävän tehokkaastikin, peruutukset on hienoja. Vielä muutamia kertoja tätä, niin päästään tutustumaan aisoihin!
tiistai 28. helmikuuta 2017
maanantai 27. helmikuuta 2017
Ohjasajoa
Päivä 9:
Täysi lepopäivä Sisulle, ei käyty edes käytävällä.
Päivä 10:
Kaunis pakkaspäivä, mukava lähteä taas Sisun kanssa hommiin.Matkalla pyöröön käytiin pieni ylimääräinen kierros postilaatikolla. Se olikin vähän huolestuttavaa, vaikka myös mielenkiintoista Sisun mielestä. Piti taas jättää hätäläjä.
Pyörössä tehtiiin tällä kertaa vain nopea tarkistus, että homma toimii. Sitten rupesin valmistelemaan ohjasajoa: opetin Sisulle kääntymisen narun avulla takakautta. Se menee näin: naru hevosen pään yli itsestä nähden vastakkaiselle puolelle, liu'utus lautesenkin yli niin, että naru kiertää hevosen ulkokautta ja tulee käteen kintereitten päältä. Sitten kevyt veto naruun ja odotetaan, että hevonen lähtee etsimään vapautusta paineesta seuraamalla päällä narua ja siirtämällä takapäätään pois narusta päätyen turvakkain taluttajan kanssa. Sujui kerrassaan hienosti. Sisu ei yhtään hämmentynyt jalkoihin koskevasta narusta. Tämä on tärkeä vaihe ennen varsinaista ohjasajoa. Jos hevonen yhtään arkoisi narua jaloissa, seuraavaksi käsiteltäisiin huolella kaikki jalat narulla kosketellen joka puolelta. Sisun kohdalla oikaisin tämän vaiheen, koska se ottaa asiat niin rauhallisesti ja kyselemättä.
Kun tämä käännös sujui "sulavasti", vaihdoin talutusnarun tilalle kaksi erillistä pitkää ajo-ohjaa, kevyttä narua. Keveys siksi, että haluan hevosista kevyitä ohjata, joten mitä kevyempi naru, sitä herkempi tuntu. Erilliset avo-ohjat siksi, etten enää ikinä halua roikkua täyttä laukkaa kiitävän hevosen perässä jalastani ohjiin juuttuneena, kun jotain meneekin pieleen ennalta arvaamatta.
Sisu kuitenkin suhtautui tilanteeseen tapansa mukaan ensin jähmettymällä, sitten runsaiden kehoitusten avustamana tasaisesti eteenpäin marssien. Aloitan aina ensin ympyrältä ja mieluiten pyörössä, koska tämä on tässä vaiheessa hevoselle tuttu ja turvallinen tila, jossa ei ole tarvetta lähteä riekkumaan, eikä tilaakaan ole määrättömästi houkuttelemassa irtiottoihin.
Pysähdykset sujuivat hienosti, samoin alkukankeuden jälkeen käännökset, jotka sujuvat siis täsmälleen edellä kuvatun naruharjoituksen mukaisesti. Se on hieman outo tilanne pyörössä koulitulle hevoselle, koska vapaanahan se on tottunut kääntymään aina ihmistä kohti keskelle. Niinpä Sisukin pari kertaa pyrki keskelle päin, mutta oli hyvin kuulolla naruihin ja seurasi ohjeita. Niinpä se saikin sitten isot rapsutukset mahan alta (sieltä näyttää kutittavan eniten).
Lopuksi mentiin vielä käytävälle. Hieman epäröintiä kynnyksellä, lippukeppi auttoi sisälle. Laitettiinkin melkein heti kiinni molemmin puolin päätä (siihenkin on opittava, vaikka mieluiten hoidankin hevosen irrallaan), harjattiin ja putsattiin kaviot. Sitten takaisin laitumeen. Mistä pidän Sisussa ehkä eniten on se, miten se malttaa olla ihmisen kanssa laitumeen viedessä, vaikka se koko ajan kuuntelee, missä kaveri on. Se seisoo ihan hiljaa paikallaan ja kääntää pyynnöstä pään taluttajaa kohti naruja päästä ottaessa ja odottaa vielä lopputaputuksen ja taluttajan poispäin astumisen, ennenkuin säntää huudellen etsimään mökkiin kadonutta laidunkaveriaan. Mallia monelle hätähousulle!
Täysi lepopäivä Sisulle, ei käyty edes käytävällä.
Päivä 10:
Kaunis pakkaspäivä, mukava lähteä taas Sisun kanssa hommiin.Matkalla pyöröön käytiin pieni ylimääräinen kierros postilaatikolla. Se olikin vähän huolestuttavaa, vaikka myös mielenkiintoista Sisun mielestä. Piti taas jättää hätäläjä.
Pyörössä tehtiiin tällä kertaa vain nopea tarkistus, että homma toimii. Sitten rupesin valmistelemaan ohjasajoa: opetin Sisulle kääntymisen narun avulla takakautta. Se menee näin: naru hevosen pään yli itsestä nähden vastakkaiselle puolelle, liu'utus lautesenkin yli niin, että naru kiertää hevosen ulkokautta ja tulee käteen kintereitten päältä. Sitten kevyt veto naruun ja odotetaan, että hevonen lähtee etsimään vapautusta paineesta seuraamalla päällä narua ja siirtämällä takapäätään pois narusta päätyen turvakkain taluttajan kanssa. Sujui kerrassaan hienosti. Sisu ei yhtään hämmentynyt jalkoihin koskevasta narusta. Tämä on tärkeä vaihe ennen varsinaista ohjasajoa. Jos hevonen yhtään arkoisi narua jaloissa, seuraavaksi käsiteltäisiin huolella kaikki jalat narulla kosketellen joka puolelta. Sisun kohdalla oikaisin tämän vaiheen, koska se ottaa asiat niin rauhallisesti ja kyselemättä.
Sisu kuitenkin suhtautui tilanteeseen tapansa mukaan ensin jähmettymällä, sitten runsaiden kehoitusten avustamana tasaisesti eteenpäin marssien. Aloitan aina ensin ympyrältä ja mieluiten pyörössä, koska tämä on tässä vaiheessa hevoselle tuttu ja turvallinen tila, jossa ei ole tarvetta lähteä riekkumaan, eikä tilaakaan ole määrättömästi houkuttelemassa irtiottoihin.
Pysähdykset sujuivat hienosti, samoin alkukankeuden jälkeen käännökset, jotka sujuvat siis täsmälleen edellä kuvatun naruharjoituksen mukaisesti. Se on hieman outo tilanne pyörössä koulitulle hevoselle, koska vapaanahan se on tottunut kääntymään aina ihmistä kohti keskelle. Niinpä Sisukin pari kertaa pyrki keskelle päin, mutta oli hyvin kuulolla naruihin ja seurasi ohjeita. Niinpä se saikin sitten isot rapsutukset mahan alta (sieltä näyttää kutittavan eniten).
lauantai 25. helmikuuta 2017
Pyöröön!
Päivä 6:Ainoastaan illalla käytävälle syömään. Ruoka ei kelvannut kummallekaan, minkä lie tänään sapuskassa vikana. Sisu käveli kuitenkin sisään reippaasti, melkein kiireellä ja seisoi rauhassa harjauksen ajan.
Päivä 7:
Tänään totuteltiin siihen ihmeeseen, että kaveri häipyy hetkeksi muualle. Toiseen tarhaan jäi Haksu surkeasti kiljuen, kun Hippikin lähti töihin. Nero, Hippi ja Ömppä olivat nimittäin seuraavan päivän valjastus- ja työajokurssin mannekiineina. Sisu jäi rauhassa odottamaan.
Päivä 8:
Se valjastuskurssi. Sisu jäi tyynesti tarhaan odottamaan, mutta sitten kun Neroa ei kuulunutkaan vartissa takaisin, alkoi juoksu laitumen reunaa. Ei kuitenkaan harkinnutkaan läpisyöksyä ja meni sitten lopulta takaisin mökille odottamaan.
Kurssin jälkeen mentiin Sisun kanssa ensimmäisen kerran pyöröaitaukseen. Sujui kuin rasvattu. Sisulla on ihanteellinen hinku olla ihmisen kanssa, kuin liimattuna tarkkailee. Vähän laiskahan se on liikkumaan, aika pientä ympäyrää ja alkuun koitti mennä samaa uraa, ettei tarttis hankea kahlata. Mutta nöyrä, ja tarkat käännökset. Ja vaikka tuli pieni väärinymmärrys suunnasta kerran, korjaus onnistui tyylikkäästi. Seuraavaksi treenataan vaan sitä, ettei tarvitse tulla ihan niin lähelle, ja etupään väistöjä, siinä on vielä hiomisen varaa. Hieno sessio tälle päivälle
.
Illalla käytiin taas valjastuskäytävällä, nyt mentiin jo ihan tottuneesti. Ruokaakin vähän maisteltiin, mutta harjaaminen oli mukavampaa. Lopuksi laitettiin vielä hetkeksi molemmat kiinni, Sisu seisoi rauhassa sen hetken, mitä nyt aluksi kokeiltiin. Susanna-serkku sai kunnian taluttaa Sisun takaisin tarhaan.
Video: https://youtu.be/luGzZN3vGQU
Päivä 7:
Tänään totuteltiin siihen ihmeeseen, että kaveri häipyy hetkeksi muualle. Toiseen tarhaan jäi Haksu surkeasti kiljuen, kun Hippikin lähti töihin. Nero, Hippi ja Ömppä olivat nimittäin seuraavan päivän valjastus- ja työajokurssin mannekiineina. Sisu jäi rauhassa odottamaan.
Päivä 8:
Se valjastuskurssi. Sisu jäi tyynesti tarhaan odottamaan, mutta sitten kun Neroa ei kuulunutkaan vartissa takaisin, alkoi juoksu laitumen reunaa. Ei kuitenkaan harkinnutkaan läpisyöksyä ja meni sitten lopulta takaisin mökille odottamaan.
Kurssin jälkeen mentiin Sisun kanssa ensimmäisen kerran pyöröaitaukseen. Sujui kuin rasvattu. Sisulla on ihanteellinen hinku olla ihmisen kanssa, kuin liimattuna tarkkailee. Vähän laiskahan se on liikkumaan, aika pientä ympäyrää ja alkuun koitti mennä samaa uraa, ettei tarttis hankea kahlata. Mutta nöyrä, ja tarkat käännökset. Ja vaikka tuli pieni väärinymmärrys suunnasta kerran, korjaus onnistui tyylikkäästi. Seuraavaksi treenataan vaan sitä, ettei tarvitse tulla ihan niin lähelle, ja etupään väistöjä, siinä on vielä hiomisen varaa. Hieno sessio tälle päivälle
.
Illalla käytiin taas valjastuskäytävällä, nyt mentiin jo ihan tottuneesti. Ruokaakin vähän maisteltiin, mutta harjaaminen oli mukavampaa. Lopuksi laitettiin vielä hetkeksi molemmat kiinni, Sisu seisoi rauhassa sen hetken, mitä nyt aluksi kokeiltiin. Susanna-serkku sai kunnian taluttaa Sisun takaisin tarhaan.
Video: https://youtu.be/luGzZN3vGQU
torstai 23. helmikuuta 2017
Kaveriapua totutukseen
Päivä 6:
Hevostelevat nuoret serkkutytöt tulivat kylään, joten päästiin yhtäaikaa Neron kanssa valjastuskäytävälle syömään. Vielä piti hetki arpoa kynnyksellä, mutta sitten reippaasti sisään ja pää kuppiin. Sisu söi kerralla koko kipon tyhjäksi eikä juuri edes ympärilleen vilkuillut. Tyttö harjaili samalla ja Nero sai vieressä samaa palvelua. Lopulta nostelin vielä jalat, aika hyvin meni sekin. Vähän piti turpakosketukseen Neron kanssa päästä, että kaikki on varmasti ok. Tätä päästäneen harjoittelemaan vielä parina iltana, eiköhän käytävä sitten ala olla jo turvallisempi juttu.
Ei muuten yhtään läjää sisälle eikä matkalle!
Hevostelevat nuoret serkkutytöt tulivat kylään, joten päästiin yhtäaikaa Neron kanssa valjastuskäytävälle syömään. Vielä piti hetki arpoa kynnyksellä, mutta sitten reippaasti sisään ja pää kuppiin. Sisu söi kerralla koko kipon tyhjäksi eikä juuri edes ympärilleen vilkuillut. Tyttö harjaili samalla ja Nero sai vieressä samaa palvelua. Lopulta nostelin vielä jalat, aika hyvin meni sekin. Vähän piti turpakosketukseen Neron kanssa päästä, että kaikki on varmasti ok. Tätä päästäneen harjoittelemaan vielä parina iltana, eiköhän käytävä sitten ala olla jo turvallisempi juttu.
Ei muuten yhtään läjää sisälle eikä matkalle!
tiistai 21. helmikuuta 2017
Ensimmäinen kerta kentällä
Päivä 4: eka kertaa kentällä
Tänään kävin Sisun kanssa ensimmäisen kerran kentällä. Matkalla laitumesta piti taas pysähdellä ihmettelemään kaikkea, muun muassa korpin raakuntaa. Kokeilin pikkuisen narussa ympyrälle lähetystä, apuna lippukeppi. Sainkin huomion nopeasti, vaikka ohiajava postiauto, naapuri laittamassa mattoa pihalle tuulettumaan ja muut "metropolimme" ihmejutut pitikin tarkastaa. Peruutus sujui hyvin, samoin takapään väistö. Sen sijaan etupää ei meinannut alkuun siirtyä millään, mutta lopulta sekin alkoi jo mennä mallikkaasti. Vartissa lopeteltiin hommat ja poju pääsi takaisin laitumeen. Talutus sujuu ongelmitta, jos emme huomioi noita jähmettymisiä. Minusta on paljon mukavampaa, että hevonen jähmettyy pelätessään kuin että se sinkoaisi kuin tykin suusta jonnekin. Antaa pojan hetken katsella ja sitten taas jatketaan. Näin syntyy luottamus.
Tänään kävin Sisun kanssa ensimmäisen kerran kentällä. Matkalla laitumesta piti taas pysähdellä ihmettelemään kaikkea, muun muassa korpin raakuntaa. Kokeilin pikkuisen narussa ympyrälle lähetystä, apuna lippukeppi. Sainkin huomion nopeasti, vaikka ohiajava postiauto, naapuri laittamassa mattoa pihalle tuulettumaan ja muut "metropolimme" ihmejutut pitikin tarkastaa. Peruutus sujui hyvin, samoin takapään väistö. Sen sijaan etupää ei meinannut alkuun siirtyä millään, mutta lopulta sekin alkoi jo mennä mallikkaasti. Vartissa lopeteltiin hommat ja poju pääsi takaisin laitumeen. Talutus sujuu ongelmitta, jos emme huomioi noita jähmettymisiä. Minusta on paljon mukavampaa, että hevonen jähmettyy pelätessään kuin että se sinkoaisi kuin tykin suusta jonnekin. Antaa pojan hetken katsella ja sitten taas jatketaan. Näin syntyy luottamus.
Sisu tutustuu uuteen talliin
Päivä 1: Sisu saapuu
Kaikki oli uutta ja pelottavaa, jo valjastuskäytävään astuminen vaati pitkää harkintaa ja porkkanoita. Loimi pois ja harjailua, sitten tarhaan yksin, ihmettelemään viereisten tarhojen outoja asukkeja, oria ja shettistä. Shettisten tarhaan päästettiin myös tuleva tarhakaveri Nero, 20-v SH. Kun siinä oli jokunen hetki puhistu, ihmiset saaneet myöhäisen lounaansa ja tavaroille etsitty paikka, oli aika päästää Nero Sisun kanssa yhteen. Talutimme molemmat laitumen puolelle, sillä tarha oon metsäinen ja vaarallinen ensiriehumista ajatellen. Neropa ampaisikiin irroitettuani täyttä vauhtia takaisin tarhaan kujaa pitkin ja jätti meidät muut huuli pyöreänä laitumeen. Eihän siinä auttanut kuin hakea se takaisin ja tällä kertaa pidin huolen, että laitumen puolelle on pakko jäädä. Siitä suivaantuneena ruuna ajoi julman näköisenä hetken Sisua takaa kuin yleinen syyttäjä. Ripoteltiin sitten maahan heiniä ja hetkeksi molemmat asettuivat syömään. Sitten Nero huomasi, että kuja portti on vahtimatta ja laukkasi taas tarhaan kaihoilemaan ponien perään. Sisu vauhdilla perästä - olisi ollut turhaa yrittää estää enää. Nopeasti ne asettuivat, Nero murjotti loppupäivän - itse asiassa yli yhdentoista illalla - ennenkuiin myöntyi laitumen puolelle syömään heinäsäkeille. Sisu taas viihtyi orinpojan seurassa, aidan yli kurkoteltiin molemmin puolin sen mikä uskallettiin. Iltaruuan Sisu sai tarhaan.
Päivä 2: Taloksi asettumista
Aamulla Nero oli jo hyväksynyt tilanteen ja söi rauhassa Sisun kanssa. Sisu seurasi Neroa kuin hai laivaa.
Päivä 3: Totuttelua
Seuraavankiin päivän Sisu sai vielä olla omissa oloissaan. Vasta illalla mentiin taas käymään valjastuskäytävässä, tällä kertaa laitumen kautta. Ainakin kolmet hätäläjät matkalla... Ai niin, molemmilla käynneillä käytävällä sinne on tullut ainakin 3 läjää myös, kivaa...
maanantai 20. helmikuuta 2017
Saanko esitellä: Sisu, viiksekäs hevonen
Hei lukija,
tämä blogi toimii koulutuspäiväkirjana. Sisu on 4-vuotias Irish cob ruuna, joka tuli koulutettavakseni noin kahdeksi kuukaudeksi, tavoitteena ajettavuus. Se on ruunattu vasta 3-vuotiaana ja on tyypilliseen tinkertapaan toisaalta vikkelä (laitumessa pystyyn nousu käy kevyesti matsatessa), toisaalta todella rauhallinen, jopa jähmeä liikkeissään, kun hirvittää. Sisu on oikea peräkammarin poika, se ei ole juuri kotipihattoa kauempana käynyt. Omistaja (kasvattaja) on koulinut sitä itse pyöröaidassa ja narussa ohjeideni mukaan varsasta asti. Valjaat on käytetty selässä ja ilmeisesti hieman ohjasajettu, myös selässä käyty lyhyesti. Laidunkaverina sillä on pihattolaitumessani parikymppinen suomenruuna, joka näytti heti alussa taivaanmerkit ja murjotti sitten tarhassa ensimmäisen illan. Mallia Sisu ottaa myös aidan takana asustavasta suomenorista, joka suhtautuu tulokkaaseen tyynellä mielenkiinnolla. Harmi vain, että aita on välissä, tuumi ori.
tämä blogi toimii koulutuspäiväkirjana. Sisu on 4-vuotias Irish cob ruuna, joka tuli koulutettavakseni noin kahdeksi kuukaudeksi, tavoitteena ajettavuus. Se on ruunattu vasta 3-vuotiaana ja on tyypilliseen tinkertapaan toisaalta vikkelä (laitumessa pystyyn nousu käy kevyesti matsatessa), toisaalta todella rauhallinen, jopa jähmeä liikkeissään, kun hirvittää. Sisu on oikea peräkammarin poika, se ei ole juuri kotipihattoa kauempana käynyt. Omistaja (kasvattaja) on koulinut sitä itse pyöröaidassa ja narussa ohjeideni mukaan varsasta asti. Valjaat on käytetty selässä ja ilmeisesti hieman ohjasajettu, myös selässä käyty lyhyesti. Laidunkaverina sillä on pihattolaitumessani parikymppinen suomenruuna, joka näytti heti alussa taivaanmerkit ja murjotti sitten tarhassa ensimmäisen illan. Mallia Sisu ottaa myös aidan takana asustavasta suomenorista, joka suhtautuu tulokkaaseen tyynellä mielenkiinnolla. Harmi vain, että aita on välissä, tuumi ori.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)