Päivä 1: Sisu saapuu
Kaikki oli uutta ja pelottavaa, jo valjastuskäytävään astuminen vaati pitkää harkintaa ja porkkanoita. Loimi pois ja harjailua, sitten tarhaan yksin, ihmettelemään viereisten tarhojen outoja asukkeja, oria ja shettistä. Shettisten tarhaan päästettiin myös tuleva tarhakaveri Nero, 20-v SH. Kun siinä oli jokunen hetki puhistu, ihmiset saaneet myöhäisen lounaansa ja tavaroille etsitty paikka, oli aika päästää Nero Sisun kanssa yhteen. Talutimme molemmat laitumen puolelle, sillä tarha oon metsäinen ja vaarallinen ensiriehumista ajatellen. Neropa ampaisikiin irroitettuani täyttä vauhtia takaisin tarhaan kujaa pitkin ja jätti meidät muut huuli pyöreänä laitumeen. Eihän siinä auttanut kuin hakea se takaisin ja tällä kertaa pidin huolen, että laitumen puolelle on pakko jäädä. Siitä suivaantuneena ruuna ajoi julman näköisenä hetken Sisua takaa kuin yleinen syyttäjä. Ripoteltiin sitten maahan heiniä ja hetkeksi molemmat asettuivat syömään. Sitten Nero huomasi, että kuja portti on vahtimatta ja laukkasi taas tarhaan kaihoilemaan ponien perään. Sisu vauhdilla perästä - olisi ollut turhaa yrittää estää enää. Nopeasti ne asettuivat, Nero murjotti loppupäivän - itse asiassa yli yhdentoista illalla - ennenkuiin myöntyi laitumen puolelle syömään heinäsäkeille. Sisu taas viihtyi orinpojan seurassa, aidan yli kurkoteltiin molemmin puolin sen mikä uskallettiin. Iltaruuan Sisu sai tarhaan.
Päivä 2: Taloksi asettumista
Aamulla Nero oli jo hyväksynyt tilanteen ja söi rauhassa Sisun kanssa. Sisu seurasi Neroa kuin hai laivaa.
Päivä 3: Totuttelua
Seuraavankiin päivän Sisu sai vielä olla omissa oloissaan. Vasta illalla mentiin taas käymään valjastuskäytävässä, tällä kertaa laitumen kautta. Ainakin kolmet hätäläjät matkalla... Ai niin, molemmilla käynneillä käytävällä sinne on tullut ainakin 3 läjää myös, kivaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti