Ohjasajoa

Päivä 9:
Täysi lepopäivä Sisulle, ei käyty edes käytävällä.


Päivä 10:
Kaunis pakkaspäivä, mukava lähteä taas Sisun kanssa hommiin.Matkalla pyöröön käytiin pieni ylimääräinen kierros postilaatikolla. Se olikin vähän huolestuttavaa, vaikka myös mielenkiintoista Sisun mielestä. Piti taas jättää hätäläjä.

Pyörössä tehtiiin tällä kertaa vain nopea tarkistus, että homma toimii. Sitten rupesin valmistelemaan ohjasajoa: opetin Sisulle kääntymisen narun avulla takakautta. Se menee näin: naru hevosen pään yli itsestä nähden vastakkaiselle puolelle, liu'utus lautesenkin yli niin, että naru kiertää hevosen ulkokautta ja tulee käteen kintereitten päältä. Sitten kevyt veto naruun ja odotetaan, että hevonen lähtee etsimään vapautusta paineesta seuraamalla päällä narua ja siirtämällä takapäätään pois narusta päätyen turvakkain taluttajan kanssa. Sujui kerrassaan hienosti. Sisu ei yhtään hämmentynyt jalkoihin koskevasta narusta. Tämä on tärkeä vaihe ennen varsinaista ohjasajoa. Jos hevonen yhtään arkoisi narua jaloissa, seuraavaksi käsiteltäisiin huolella kaikki jalat narulla kosketellen joka puolelta. Sisun kohdalla oikaisin tämän vaiheen, koska se ottaa asiat niin rauhallisesti ja kyselemättä.

Kun tämä käännös sujui "sulavasti", vaihdoin talutusnarun tilalle kaksi erillistä pitkää ajo-ohjaa, kevyttä narua. Keveys siksi, että haluan hevosista kevyitä ohjata, joten mitä kevyempi naru, sitä herkempi tuntu. Erilliset avo-ohjat siksi, etten enää ikinä halua roikkua täyttä laukkaa kiitävän hevosen perässä jalastani ohjiin juuttuneena, kun jotain meneekin pieleen ennalta arvaamatta.

Sisu kuitenkin suhtautui tilanteeseen tapansa mukaan ensin jähmettymällä, sitten runsaiden kehoitusten avustamana tasaisesti eteenpäin marssien. Aloitan aina ensin ympyrältä ja mieluiten pyörössä, koska tämä on tässä vaiheessa hevoselle tuttu ja turvallinen tila, jossa ei ole tarvetta lähteä riekkumaan, eikä tilaakaan ole määrättömästi houkuttelemassa irtiottoihin.

Pysähdykset sujuivat hienosti, samoin alkukankeuden jälkeen käännökset, jotka sujuvat siis täsmälleen edellä kuvatun naruharjoituksen mukaisesti. Se on hieman outo tilanne pyörössä koulitulle hevoselle, koska vapaanahan se on tottunut kääntymään aina ihmistä kohti keskelle. Niinpä Sisukin pari kertaa pyrki keskelle päin, mutta oli hyvin kuulolla naruihin ja seurasi ohjeita. Niinpä se saikin sitten isot rapsutukset mahan alta (sieltä näyttää kutittavan eniten).

Lopuksi mentiin vielä käytävälle. Hieman epäröintiä kynnyksellä, lippukeppi auttoi sisälle. Laitettiinkin melkein heti kiinni molemmin puolin päätä (siihenkin on opittava, vaikka mieluiten hoidankin hevosen irrallaan), harjattiin ja putsattiin kaviot. Sitten takaisin laitumeen. Mistä pidän Sisussa ehkä eniten on se, miten se malttaa olla ihmisen kanssa laitumeen viedessä, vaikka se koko ajan kuuntelee, missä kaveri on. Se seisoo ihan hiljaa paikallaan ja kääntää pyynnöstä pään taluttajaa kohti naruja päästä ottaessa ja odottaa vielä lopputaputuksen ja taluttajan poispäin astumisen, ennenkuin säntää huudellen etsimään mökkiin kadonutta laidunkaveriaan. Mallia monelle hätähousulle!