Metsäkävelyllä

Helatorstaina käytiin Laten kanssa ensimmäisen kerran oikeasti töissä kentällä. Hieman oli huomio hakusessa, Ömpän liikkeitä ja muuta maailmaa piti aika lailla tähyillä. Päässäkiin oli vain typerä nailoninen talliriimu - tämä virhe ei kyllä toistu. Ei niin, että poika olisi ollut mihinkään lähdössä, sillä vaan ei saa tuntumaa. Late tuntui olevan samaa mieltä.
Eip me muuta tehty kuin vähän haeskeltiin ympyrälle lähettämistä ja väistöjä. Latelle etupään väistö tuntuu helpommalta tai ainakin selkeämmältä kuin takapään. Ympyrälle lähteminen oli aluksi melkoista hapuilemista, mutta pian se sieltä lähti löytymään, hyvin arvokkaan varovaisella käyntiaskeleella. Ravin pyytäminen olikin jo kokonaan toinen juttu. Ettäkö sillä lailla riehumaan pitäisi ruveta, ja ympyrällä vielä! Jos edes suoraan saisi juosta. No, kun melkein puoli kierrosta jotain ympyrän tapaista onnistui, kiitin ja vein vaavin takaisin laitumeen, ruohomättään kautta.

Tänään, siis kaksi päivää myöhemmin, käytiin taas metsälenkillä koiran kanssa. Late tallusteli perässä ja maisteli metsäruohoa silloin tällöin. Loppumatkasta kissakin liittyi seuraan, kun jäimme oikein laiduntamaan takapihan niitylle.

Lenkin jälkeen mentiin taas kentälle. Nyt ympyrät sujuivat jo aika mallikaasti - huomaa, päässä naruriimu. Myös ravi alkoi onnistua, tosin vasen ympyrä siinä edelleen hankala. Ehkäpä viisi minuttia siinä pyörittiin ja sitten taas ruohomättään kautta laitumeen sopivasti juuri kun alkoi sataa. Ömpeli-ori juoksi aidan reunalla sen näköisenä, että "nyt on miun vuoro!" Ehkäpä sateen jälkeen...

Varsakoulua

Eilen Latella oli päivä täynnä uutta oppia. Aamupäivällä vaihdoin huonoja aitatolppia uusiin ja Vauva pääsi ihmettelemään mönkijää kuormineen.

Iltapuolella otin Laten käytävälle harjattavaksi. Poika osaa jo seisoa aika hienosti ihan irrallaan paikallaan hoidettaessa. Putsasin myös kaviot ja päätin siinä samalla vähän näyttää raspiakin. Etuset meni hienosti. Toisen takasen kanssa oli vähän vaikeuksia löytää tasapaino, mutta onnistui sekin lopulta. Sitten käytiin koiran kanssa kävelyllä: kierrettiin laitumia kiertävä polku ja vähän metsäpolkuakin. Siitä tuli oikeastaan laidunnuslenkki, sillä annoin Vaavin pysähtyä syömään silloin tällöin, kun oli niin makoisaa heinää paikoissa, josta sen kuitenkin joutuu kohta niittämään. Siis ruohonleikkurihommiin polle vaan heti. Kävelyn jälkeen käytiin vielä hetki käytävällä harjoittelemassa sidottuna seisomista. Laitoin narut käytävän poikki toisiinsa kiinni ja Laten löyhälle omasta narusta keskelle. Sitten vähän rapsuteltiin ja ihan vaan seisottiin muutama minuutti. Late sai lopuksi vielä mennä tarhaan odottamaan, että sain tallin yökuntoon.
Kyllä on varsan kanssa kiva touhuta, kun se on niin mukana koko ajan.☺ 

Riverridge Nightlatch

No niin, tauon jälkeen uudet kujeet. Menin ja ostin itselleni Paint-varsan Lallon Jaanalta. Nyt siis seuraan blogissa varsan kasvua ja oppimista. Late ei kyllkään ole syntynyt onnelisten tähtien alla: ensin emä hylkäsi sen kaksikuisena ja se eleli siskojensa huomassa heinällä siitä eteenpäin. Meille asettuminenkin on vaikeaa, sillä Hakkeri-shettikselle taisi kihota nuppiin se, ettei olekaan enää pahnan pohjimmainen. Se kiusaa Late-parkaa: ei laske vesiastialle, ei Hippi-ponin luokse, ei pihattoon, ylipäätään ajaa takaa vaikka huvikseen. Niinpä Late on tarhannut pääasiassa Hipin kanssa kahdestaan; Hippi sietää, muttei rupea oikein sydänystäväksikään. Ongelma vain on, että olisi aika aloittaa laidunkausi eikä Hippiä voi juuri päästää laitumeen, kun pallero söi itselleen kaviokuumeen syksyn puoliraaoilla omenoilla (suoraan puusta). Siispä kaikki kolme ovat kituliaasti kasvavassa laitumessa muutaman tunnin, sitten erotan porukan ja loppupäivä tarhataan. Yöt ne viettävät vielä pikkutallissa. Onneksi sain lopulta haalittua läheiseltä ratsutallilta samanikäisen varsan kaveriksi reppanalle, joten ensi viikolla ne pääsevät ihan oikeasti viettämään laidunelämää. Toivottavasti tulevat juttuun. Saan siis hieman lisäaikaa kaveripulman ratkaisuun. Uusi pysyvä kaverihan Laten on saatava, että se kehittyy normaalisti varsinkin henkisesti.
LAte on pienehkö, rauhallinen, järkevä, hiljainen hissukka. Se tulee kyselemättä perässä, minne käsketään, ja tukeutuu ihmiseen oudoissa tilanteissa. Ei heilu eikä ylireagoi. Siis suloinen pikku rimppakinttu juuri minun makuuni.