Riverridge Nightlatch

No niin, tauon jälkeen uudet kujeet. Menin ja ostin itselleni Paint-varsan Lallon Jaanalta. Nyt siis seuraan blogissa varsan kasvua ja oppimista. Late ei kyllkään ole syntynyt onnelisten tähtien alla: ensin emä hylkäsi sen kaksikuisena ja se eleli siskojensa huomassa heinällä siitä eteenpäin. Meille asettuminenkin on vaikeaa, sillä Hakkeri-shettikselle taisi kihota nuppiin se, ettei olekaan enää pahnan pohjimmainen. Se kiusaa Late-parkaa: ei laske vesiastialle, ei Hippi-ponin luokse, ei pihattoon, ylipäätään ajaa takaa vaikka huvikseen. Niinpä Late on tarhannut pääasiassa Hipin kanssa kahdestaan; Hippi sietää, muttei rupea oikein sydänystäväksikään. Ongelma vain on, että olisi aika aloittaa laidunkausi eikä Hippiä voi juuri päästää laitumeen, kun pallero söi itselleen kaviokuumeen syksyn puoliraaoilla omenoilla (suoraan puusta). Siispä kaikki kolme ovat kituliaasti kasvavassa laitumessa muutaman tunnin, sitten erotan porukan ja loppupäivä tarhataan. Yöt ne viettävät vielä pikkutallissa. Onneksi sain lopulta haalittua läheiseltä ratsutallilta samanikäisen varsan kaveriksi reppanalle, joten ensi viikolla ne pääsevät ihan oikeasti viettämään laidunelämää. Toivottavasti tulevat juttuun. Saan siis hieman lisäaikaa kaveripulman ratkaisuun. Uusi pysyvä kaverihan Laten on saatava, että se kehittyy normaalisti varsinkin henkisesti.
LAte on pienehkö, rauhallinen, järkevä, hiljainen hissukka. Se tulee kyselemättä perässä, minne käsketään, ja tukeutuu ihmiseen oudoissa tilanteissa. Ei heilu eikä ylireagoi. Siis suloinen pikku rimppakinttu juuri minun makuuni.