Metsäkävelyllä

Helatorstaina käytiin Laten kanssa ensimmäisen kerran oikeasti töissä kentällä. Hieman oli huomio hakusessa, Ömpän liikkeitä ja muuta maailmaa piti aika lailla tähyillä. Päässäkiin oli vain typerä nailoninen talliriimu - tämä virhe ei kyllä toistu. Ei niin, että poika olisi ollut mihinkään lähdössä, sillä vaan ei saa tuntumaa. Late tuntui olevan samaa mieltä.
Eip me muuta tehty kuin vähän haeskeltiin ympyrälle lähettämistä ja väistöjä. Latelle etupään väistö tuntuu helpommalta tai ainakin selkeämmältä kuin takapään. Ympyrälle lähteminen oli aluksi melkoista hapuilemista, mutta pian se sieltä lähti löytymään, hyvin arvokkaan varovaisella käyntiaskeleella. Ravin pyytäminen olikin jo kokonaan toinen juttu. Ettäkö sillä lailla riehumaan pitäisi ruveta, ja ympyrällä vielä! Jos edes suoraan saisi juosta. No, kun melkein puoli kierrosta jotain ympyrän tapaista onnistui, kiitin ja vein vaavin takaisin laitumeen, ruohomättään kautta.

Tänään, siis kaksi päivää myöhemmin, käytiin taas metsälenkillä koiran kanssa. Late tallusteli perässä ja maisteli metsäruohoa silloin tällöin. Loppumatkasta kissakin liittyi seuraan, kun jäimme oikein laiduntamaan takapihan niitylle.

Lenkin jälkeen mentiin taas kentälle. Nyt ympyrät sujuivat jo aika mallikaasti - huomaa, päässä naruriimu. Myös ravi alkoi onnistua, tosin vasen ympyrä siinä edelleen hankala. Ehkäpä viisi minuttia siinä pyörittiin ja sitten taas ruohomättään kautta laitumeen sopivasti juuri kun alkoi sataa. Ömpeli-ori juoksi aidan reunalla sen näköisenä, että "nyt on miun vuoro!" Ehkäpä sateen jälkeen...