Kesän kuumimmat ja hautovimmat päivät (toivottavasti ei ainakaan lämpene enempää), metsäpellon kunnostus laitumeksi vielä ison osan ajasta, kasvimaakin vaatii kitkemistä. Välillä on kuitenkin tehtävä aikaa varsallekin. Ei kyllä ole helppoa keskittyä, kun paarmat pörräävät ja purevat niin kipeästi. Tänään tulikin sitten ensi töikseen, harjaamisen jälkeen, harjoiteltua suihkepulloon siedätystä. Ei Late kyllä ihan hirveitä paineita asiasta ottanut, mitä nyt vähän alkuun väisteli. Pyörössä alku meni siedettävästi, jopa muutama kaunis pysähdys ja luoksetulokin. Sitten tuli Mänttiä ikävä ja piti kokeilla, pääsisikö portista pujottelemalla läpi.Ei päässyt, kun tuli lippukeppi häätämään. Sen jälkeen vähän aikaa murjotettiin ja näytettiin vain peppua käännöksissä. Lopulta kuitenkin saatiin hyvä käännös ja kaunista seuraamista, mihin olikin hyvä lopettaa.
Aika paljon kertoo Laten luonteesta se, että juniori tuli jossain välissä hyppimään trampoliinille, joka on pyörön lähellä, eikä se aiheuttanut Latelle mitään reagointia. Myöskään aivan trampoliinin vierestä käveleminen pomppimisen aikana ei tuottanut mitään ongelmaa, vaikka poju näki semmoista ensimmäistä kertaa.
Tässä vaiheessa voisin sanoa, että kouluttamisen ja tulevan käytön kannalta on mahtavaa, että Latella on hyvät hermot ja rauhallinen, kuuliainen luonne. Toisaalta se ei ole mitenkään erityisen kiinnostunut ihmisistä, eikä sitä oikein helpolla innosteta hakemaan kontaktia yhtään enmpää kuin on pakko. Ei se kyllä aivan kauheasti myöskään hätäile toisten perään, sillä vaikka se huuteleekin Mäntille, jos kuulee tai näkee sen, ei sillä ole mikään paniikki päästä sen luokse. Nytkin pyöröstä lähteminen meni aivan rauhallisesti ja laitumeen mennessä - Mäntti oli juoksemassa laitumien kautta pitkää kierrosta kentän ja pyörön lähelle - ei ollut mitään hoppua. Late jäi jopa kohteliaasti odottamaan riimun irrotuksen jälkeen, että oliko vielä jotakin, ja hiippaili sitten hissukseen Mänttiä kohti nappaillen ruohoa suuhun matkalla.
Tuo jonkinlainen "irrallisuus" tulee varmaan pikkurassun taustasta, sen äitihän hylkäsi sen noin kahden kuukauden ikäisenä ja siitä lähtien se eleli siskojensa hoivassa. Saa nähdä, miten se tulee vaikuttamaan koulutuksen etenemiseen.Toistaiseksi tavoitteena on käydä pyörössä, kahlaamassa ja kävelyillä niin kauan kuin pahinta paarmakautta riittää. Vasta syksymmällä olisi tarkoitus alkaa ohjasajo ja satuloinnin valmistelu. Toivottavasti aikaa löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti