Käsihevosena

Eilen Late pääsi jo aamupäivän puolella pyöröön ja kentälle. Laukkaharjoituksia jatkettiin. Valjastuskäytävällä tutustuttiin suunavaajaan, sillä hammashoidon aika lähestyy pikkuhiljaa. Näin ensimmäisellä kerralla vain laitettiin kapine kaulalle ja otettiin pois ja sitten huulille ja pois ja lopulta ihan pikkuisen hampaiden väliin ja taas pois. Oli tarkoitus käyttää vähän makupalaa apuna, mutta Late suorastaan sylki ruisleivälle ja kokemuksesta tiedän, ettei sille kelpaa omena tai porkkanakaan, joten sitten vaan ihan lopuksi annoin pienen kourallisen kauraa, siitä se sentään tykkää. Onneksi en ole koskaan perustanut makapalalla kouluttamisesta, se ei kyllä tämän varsan kohdalla olisi helppoa.

Tänään oli sikäli harvinainen päivä, että kaikki neljä hevosta tuli liikutettua. Ensin harjoiteltiin taas Laten kanssa suunavaajan kanssa, sitten Vaava sai mennä pesukarsinaan syömään heinää siksi aikaa, että harjasin ja valjastin Hipin. Sitten mentiin Hippula kärrin edessä ja Late käsihevosena pieni ajolenkki. Päästiin jopa muutama pieni ravipätkä! Late ei kyllä millään tavalla ihmetellyt kärriä. Se sai tutustua siihen käytävälle tullessaan ja nuuhki sitä vähän. Nostelin aisoista ja yritin saada sen vähän kolisemaan, mutta eipä tuo Vaavaa haitannut. Hippulan perään se lähti niin kuin olisi aina perähevosena kulkenut. Vauhti vaan on niiiiin hidas, että jopa Hippiä piti välillä jarruttaa, ja Hippihän on aika lyhytaskelinen sekin.

Lenkin jälkeinen ruokapalkka viimeisillä vihreillä.

Kun kärri kerran oli esillä, kävin sitten Hakkerinkin kanssa ajolla. Tulikin vähän pitempi lenkki, Hakkeri oli niin onnellinen päästessään pitkästä aikaa "oikeisiin töihin". Tässä ponissa menee kyllä hyvä raviponi hukkaan meillä. Se pudotteli menemään kuin valmennuslenkillä ainakin. No, tosin paluumatkalla tultiin pari pätkää reipasta laukkaakin - ensimmäinen kerta muuten, että nosti ihan rennosti itse laukan ja piti sen reilun matkaa. Minullehan se sopii, kun en raveja harrasta. Oriherrankin opetin varta vasten kärrienkin kanssa laukkaamaan, ettei siitä vain koskaan tulisi ravuria. Muutenkin Hakkeri toimi koko lenkin erittäin hienosti, ohitti uudet möröt (puretut betoniset rummut tienposkessa) hieman empien, mutta itse. Oppiiko hevonen tosiaan ilman, että sitä kouluttaa? Haksuhan oli tosi hermostunut ajettava ja kovasuinen kuin mikä meille tullessaan.

Viimeiseksi käytiin vielä iltahämärissä oriherran kanssa ilman satulaa treenaamassa nättiä ravia kylätiellä. Siis aivan täysi hevospäivä.