Sunnuntai. Hieman uutta lunta ja pikkupakkanen. Siis oiva hetki ottaa pitkästä aikaa varsa "käsittelyyn". Ensin soviteltiin valjaita käytävällä - siis sitten kun oli saatu jääpuikot pois kyljistä ja lumi selästä. Koska ponien silavaljaat olivat "hitusen" liian pienet viime kerralla, kokeilin sitten ponien länkivaljaita, niissä on aika reilusti säätövaraa. Länget olivatkin juuri hyvät, mutta mahavyöstä, jossa kyllä pituutta riittää, puuttui reikiä oikealta kohdalta (en ymmärrä millaiselle hevoselle nuo ruotsalaisvaljaat on tehty. Rahkeen mitta shettiskokoa, mutta mahavyö lihavalle suokillekin riittävä...) No koskapa en siihen hätään saanut reikiä tehtyä ja mäkivyökin oli liian lyhyt, hain sitten seuraavaksi Ömpän valjakkosilat. Juuri ja juuri sain mahavyö sen verran kireälle, ettei ihan pyörimään päässyt. Tähänkin on siis tehtävä ensi kerraksi lisää reikiä. Myös kierteelle pyrkivä mahavyön pehmuste joutaa jatkossa hiiteen. Näillä kuitenkin tänään mentiin.
Ensin tavalliseen tapaan vähän kävelyä - kenttä on edelleen aika huonossa kunnossa, puuterilumen alla jäätynyt kerros, jossa kuoppia ja renkaanuria mönkijärallista. Oli siis paras antaa varsan kokeilla omin kavion pohja. Sitten tasaisimmassa osassa kävelyssä ympyröitä narussa ja päälle hieman ohjasajoa. Huomaa tauon: varsalla oli välillä vähän suunnat hakusessa ja pientä jääräpäisyyttäkin esiintyi. Kun kulku alkoi sujua, haettiin pulkka. Taluttelin varsaa ja raahasin pulkkaa, ensin taas pulkka edellä ja varsa perässä, sitten toisin päin. Kun varsa ei enää kiinnittänyt pulkkaan huomiota,vaan alkoi katsella oisko jotain leikinaihetta, vein pulkan pois ja hain aisan tilalle. Aluksi taas annoin pikkukaverin vähän nuuhkia ja hammastella aisaa, sitten sivelin sillä varsan kylkiä ja takasia. Ja kokeilin pysyisikö aisa lenkissä kiinni sitomatta - ei pysynyt. Ekat kaksi askelta ja sen kääntyi niin, että pää työnsi kylkeen, josta varsa sain aiheen pompata sivuun ja aisa putosi, josta piti taas pompata vähän lisää. Eli narulla seis ja alusta. Sitten käveltiin niin, että pidin toisella kädellä aisaa paikoillaan ja toisella näytin Latelle tietä. Nyt alkoi sujua. Alkuun Late hiukan vielä arasteli, mutta huomasi sitten tilanteen vaarattomaksi ja käveli reippaasti. Sitä ei näytänyt yhtään vaivaavan aisan kosketus takaseen, vaikka toisinaan käänsin kulkua niin, että se osui ihan reilusti. Sama harjoitus tehtiin pari kolme kertaa molemmille puolille. Pari kertaa Late otti vähän reippaammin askelta, mutta pysähtyi hyvin naru- ja ääniavulla.
Lopetin hyvää pysähdykseen ja riisuin valjaat saman tien pois. Laitumeen Late sai palkkaa, joka tosin piti jakaa ponien kanssa: kerppuja (kuivattuja haavan lehtioksia, horsmaa ja siankärsämöä.
Olen huomannut Laten ottavan oman tilansa tyylikkäästi. Iltaruokinnan jälkeen ponien käydessä juomassa, Haksu oli vesiastialla, kun Late tuli pihatosta. Varsa käveli muina hevosina sen takapuolen ohi ja käänsi sitten oman takapuolensa ponin "yli" ihan tyynesti ja nätillä ilmeellä, tai pikemminkin vähän niinkuin "kunhan tässä katselen maailmaa..., kas olikos siellä maanrajassa jotakin". Eihän siinä shettiksen auttanut kuin siirtyä... Tätä olen saanut usein katsella eri tilanteissa. Hippiin ei tosin tehoa niin helposti. Se liimaa jalat maahan ja laittaa korvat asentoon "älä kuule kakara yritä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti