Päivä 47:
Ennen kentälle menoa kuolaimet suuhun ekan kerran. Olipa ilme! Suu ammollaan Sisu käänteli päätään ja pohti, miten tähän tulisi suhtautua. Sitten varovasti suu kiinni ja maistelua. Työnsin pienen leipäpalan sekaan, siinäpä ruunalle dilemma!
Pyörössä palauttavaa treeniä, taivutusharjoituksia ja paljon naruavuille herkistämistä. Sisu on uskomattoman jäykkä niskastaan vasemmalle, suorastaan jäkittää vastaan. Lopulta kuitenkin löytyi pientä pehmenemistä. Sitten ohjasajoa, joka sujui mallikaasti. Käytiin kaikki askellajit läpi.
Päivä 48:
Kuolaimet suuhun taas. Tällä kertaa asia ei enää ollut niin ihmeellinen, joten kunhan suu vähän rauhoittui, laitoin ajo-ohjat kiinnii ja aloin opettaa kuolainapuja: kevyt veto suoraan sivulle toiseen kuolaimeen, odotetaan pään pientäkiin käännöstä vedon suuntaan ja välitön löysäys ja kehut. Toistoa ja puolen vaihtoa, kunnes reaktio on selvä. Tässä ei saa lisätä painetta eli vedon voimaa, koska muuten saadaan vaan "kovasuinen" eli huonosti opetettu hevonen. Sitten sama alaspäin. Tämä aiheutti, kuten yleensä, ensiin kokeilun, pääsisikö paineesta päätä nostamalla. Tähän ei reagoida, vaan löysäys tapahtuu vain oikeaan suuntaan tapahtuvasta pään liikkeestä. Näitä harjoituksia jatketaan, kunnes hevosen reaktio on halutun herkkä, suuri ja nopea. Vasta sitten päästään varsinaisesti ajamaan/ratsastamaan kuolaimella. Tänään siis tehtiiin vasta ensimmäinen esittelevä harjoitus.
Sitten valjaat selkään ja kentälle. Ensin ihan vaan narussa ympyräharjoitusta, sitten ohjasajoa. Käytiin myös läpi ohjalle myötäykset joka suuntaan ja ylimpien niskanikamien taivuttelua, ennen kuin laitettiin taas aisa kiinni.
Aisaharjoitusta tehtiin niin kauan, että rentoutumista ilmaiseva päristely alkoi. Harjoiteltiin myös pariin eri otteeseen juontokaareen peruutusta. Nostelin juontokaaren aisoja ja tönin niillä Sisua kaikkialta, minne yletyin. Siis kaikin puolin vahvistavaa myönteistä rauhallista treeniä.
Ruoka mentiin valjaiden riisumisen jälkeen syömään kuljetuskoppiin. Se olikin tällä kertaa pihalla, ei kentällä, joten ensin Sisun piti hieman miettiä tilannetta, varsinkin kun olin vielä laittanut erilaisen ruokakipon pikku ruokasatsin kanssa etupuomiin kiinni. Sitten se päätti kuitenkiin mennä tutkimaan tilanteen ja sai suullisen evästä ja pari heinänkortta. Peruutus pois ja uudelleen. Nyt se käveli epäröimättä sisälle ja antoi laittaa puomiin takana kiinni, ei tainnut edes huomata asiaa. Sitten se harkitsi ulos peruutusta ja tajusi puomin. Hetken se hieman painoi puomi vasten ja näytti harkitsevan ympäri pyörähtämistä, mikä tyssäsi naruapuun ja äänikomentoon ("et perkele kuvittele!"). Sitten se seisoi rauhassa ja odotti, että menin etuovesta ojentamaan täydemmän ruokakipon. Se malttoi myös rauhassa odottaa kipon tyhjennettyä, että meniin kopin taakse avaamaan puomin ja pyytämään ulos. Toisin sanoen lastaus ja purku onnistui hyvin yksin. Tätä on vaan vahvistetteva vielä jonkin aikaa, että siitä tulee rento ja varma itsestäänselvyys.
Päivä 49: lepopäivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti