No niin, pitihän se takaiskukin kokea. Tänään harjoiteltiin ensimmäistä kertaa aisan vetämistä ulkokyljellä. Aloitettiin tietysti ensin sisäkyljellä ja hyvin meni, Sitten tehtiin pieni pätkä ulkokyljellä ja varsahan tietysti jähmettyi ensimmäisestä kunnollisesta jalkakosketuksesta. Sepä hyvä. Kehuin ja seisottiin ja pohdittiin. Sitten jatkettiin ja taas pysähdyttiin. Ja sama toiselle puolelle. Vasen kylki olikin hankalampi. Piti vähän nostella kinttua ja kummastella. Pieni sätkykin tuli, mutta kun saimme pyörittyä niin, että olin taas aisan kanssa samalla puolella, kaikki oli hyvin. Uusiksi pikkuhiljaa kylkeä vaihtaen. Edelleen piti nostella jalkaa, ei kuitenkaan potkinut, sillä aisa mukavasti siirtyi kauemmas, kun jalalla siirsi. Ja sitten aisa pois ja puolen vaihto taas. Nytkin aloitettiin taas ensin sisäpuolelta ja vaihdettiin suoran kautta kylkeä.
Mutta sitten. Kakara yritti taas nostaa jalkaa ja siirtää pakolla aisaa. Lumen alla olikin paakkuinen kohta ja aisa ei siirtynytkään, vaan varsa sitten kamppasi itsensä sillä ja kaatui suoraan takareisi aisalle. Kuului vain RÄKS ja aisa oli poikki. Varsa ponkaisi ylös ja lähti kiertämään minua. Sain sen pysäytettyä ja rauhoitettua, valjaista roikkuva metrin pätkä hieman hirvitti. Aisan pätkä irti ja eikun tutkimaan vauriot. Ei näyttänyt mitään löytyvän. Varmuuden vuoksi taluttelin hetken ja sivelin moneen kertaan jalat läpi. Ei mitään. Sitten vähän naruympyrää. Vasemmalla ympyrällä Late jonkin aikaa huolestuneena kääntyili katsomaan ulkokylkeä, mutta aika pian rauhoittui. Otin valjaat pois ja tehtiin vielä vähän narutyöskentelyä, ympyrällä sekä ihan perus väistöharjoituksia. Sitten vielä totutin uudestaan aisan kosketukseen takakintussa. Kuten arvata saattaa, alkuun tuli jalan nostelua aika tavalla, ei kyllä vieläkään yritystäkään potkaista. Rupesin opettamaan, että kun aisa painaa jalkaa, sitä jalkaa voi siirtää pois paineesta. Täytyy opettaa tuota näemmä järjestelmällisesti tästä eteenpäin. Ongelma on tietysti se, että jos minulla on vain talutusnaru, pysäyttäessä tulee väistämättä pyydettyä nenää sisäänpäin, jolloin takapää pyrkii ulos. Ratkaisu? Kaipa pitää vahvistaa ohjasajoa vielä, jotta uskallan seuraavan aisatreenin tehdä ohjilla. Silloin voi aina kääntää varsan niin, että aisa tulee sisäpuolelle. Näin olisi ehkä ollut syytä tehdä jo. Jälkiviisas se vasta on viisas. Lopuksi joka tapauksessa vedin vielä aisaa varsan vierellä taluttaessa. Ei mitään reaktioita. Tai no, Late haukotteli kyllä kovasti...
Laitumessa alkoi taas armoton ponien höykkyytys, joten voinen uskaltaa uskoa, että kolarista selvittiin aineellisin vahingoin. Huh. Pitää ruveta tekemään Hipille uutta aisaa, sillä kuukauden päästä on työajokurssi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti