Toipilasaika

Tasan viikko ruunauksesta Laten esinahka oli jonkin verran turvoksissa, mutta varsa ei vaikuttanut kovin kipeältä. Koska olin ollut itse vuoteenomana kunnon flunssassa oikeastaan sunnuntaista lähtien, en ollut edes kyennyt seuraamaan sen liikkumista. Epäilin kuitenkin, että ponit olivat lähinnä seisoneet paalin vieressä ja käyneet kerran pari päivässä juomassa ja pötköttelemässä pihatolla. Niinpä ollessani itsekin toipilaana ja sen verran tolpillani, että pikkuisen kävelyn pystyin jo tekemään, hain varsan mukaan ja köpöttelimme hieman tiellä porukassa, koira, minä ja Late. Otin varmuuden vuoksi pari kuvaakin jalkovälistä ja lähetin eläinlääkärille, vaikka en nyt oikeasti ollut kovin huolissani.

Vastaus viipyikin lauantaihin asti, mutta oli mukava. Parantuminen hyvää ja turvotus normaalia liikunnan vähyyden huomioiden. Kävelylenkin jälkeen Late innostui itsekin hiukan heilumaan ponien kanssa ja seuraavana aamuna turvotus olikin jo laskenut silmin nähden.

Lauantaina - puolitoista viikkoa operaatiosta - turvotusta ei ollut enää laisinkaan. Kävimme pienen metsäkävelyn pikkuisen kanssa. Poju olisi vain koko ajan seuraa vailla. Takaisin laitumeen viedessä se jää rapsutettavaksi ja seuraa takaisin portille, jää roikkumaan portille ihan sen näköisenä, että olisi ollut kivaa tehdä enemmänkin yhdessä. No, parempi niin kuin toisin päin. Viikon päästä on talviloma - jospa ehtisi seurustellakin.