Eilen käytiin koiran kanssa taas kävelyllä, sillä ajatuksella, että koulutus saattaa jäädä pikkutauolle. Eläinlääkäri nimittäin soitti ja ilmoitti saapuvansa tänään kovasti odotettua salvomista tekemään.
Ja tänään sitten tosiaan pallit lähti. Homma hoitui pesukarsinassa irrallaan seisoen. Eläinlääkäri kysyi, miten se suhtautuu piikkeihin. Totesin, ettei yksikään eläinlääkäri vielä ole saanut sitä reagoimaan mitenkään - ja niinhän se meni nytkin. Kyllä oli tohtori tyytyväinen. Poju oli vain kaatua pian rauhoitteen saatuaan, mutta lopulta saatiin jalat järjestykseen. En ole kyllä ennen noin kovasti joutunut hevosta kannattelemaan, suurimman osan operaatiota sen pää roikkui minua vasten tai sitten kannattelin kaulasta. Jalat tuntuivat olevan keitettyä makaronia. Todettiin, että sillä on varmaan rauhoitusainetta veressä ihan luonnostaankin, kun varovaisella annostuksellakin meni niin veteläksi 😉
Itse operaatio sujui hyvin ja nopeasti, Pekka Kokkola todella osaa asiansa. Reiät hän tikkasi kiinni ja poisti hieman kalvoja, jotta nesteet pääsevät valumaan kunnolla pois. Sitten vain siivottiin, lääkittiin ja tehtiin "paperityöt". Sillä välin Latekin alkoi jo sentään heräillä ja pääsi pienen kunniakierroksen jälkeen pässien luokse karsinaan yöksi. Muutaman tunnin päästä alkuillasta käytiin parinkymmenen minuutin kävelyllä, ettei vaan tule tukkoja. Sitten viimein kaurat ja heinät eteen. Jo oli aikakin, tuumi vaavi. Aamulla sitten jo ponien luo pihattoon. Eläinlääkärin mukaan pihattohevoset toipuvat nopeimmin. Saavat luonnollista liikettä omaan tahtiin, niin pysyvät turvotukset pieninä.
 |
| Viimeiset hetket orina. |
 |
| Ja tästä eteenpäin ruunana |
 |
| Kylläpä nukuttaa, onneksi voi nojata ovenkarmiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti