Pakkasaurinkoa

Aika palailla treenin pariin "sairaslomalta". Ensin vuoltiin kaviot. Se olikin sitten ensimmäinen kerta, kun ihan kunnolla vuolin itse. Muuten meni aika hyvin, mutta ensimmäisen takajalan kanssa meinasi mennä pyörimiseksi. Poika olisi ilmeisesti halunnut nähdä, minne menin ja mitä puuhaan. Silloin taas tietysti pystyssä pysyminen ja jalan ilmassa pitäminen muuttui haasteelliseksi. Muutaman kerran piti oikaista ja osoittaa oikea seisomisasento, sitten saatiin lopulta runsain kehuin ja rapsutuksin kinttu vuoltua, tai siis ainakin säde. Toinen takanen menikin sitten loistavasti, poju seisoi kuin patsas. Taisi siis mennä jakeluun, mitä halusin. Ihan kunnolla sain vuoltua vain etuset, jotka olivatkin jo lähteneet vähäv repeämään (taipumusta leviämiseen). Takaa tyydyin saamaan vain säteet kuntoon, sillä pakkasta oli parikymmentä astetta eli kaviot kivikovassa jäässä, jota ei meinannut irti saada, näpit hiukka kohmeessa, ja kädessä niin paksut hanskat, että vuolupuukosta sai otteen vain nippanappa. Joku leudompi päivä jatketaan.

Sitten sovitettiin länkiä. Huomasin nimittäin yhdet aika pienet seinällä roikkumassa. Niistä kun vaihtaa harjustimen ja rinnustimen ja laittaa patjan, niin saattaapi olla Latelle melkein hyvät. Ainakin niillä saa alkuopetuksen tehtyä. Kuvassa toki aika kamalasti roikkuvat vielä.

Ja lopulta päästiin pyöröön. Aika mallikkaasti sujui. Luoksetulo alkaa olla automaattista, sitä haluan tällä hetkellä vahvistaa. Ja talvikarvan irtoamisen aiheuttama kutina auttaakin mukavasti, on niin ihana tulla mamman luokse raaputettavaksi.

Tehtiin myös hieman narussa isoa ympyrää kentällä. Ravi sujuu hienosti, mutta laukkapyyntö sai aluksi pojan hermostumaan. Se suoritti jonkinlaisen balettipiruetinkin kahdella jalalla, taitavasti tosiaan, kun narukin siististi kääntyi pään yli pyörähdyksessä. Sitten Late olikin vähän aikaa hämillään, että mites sitä nyt näin. Rauhoitin ensin rapsutuksella, sitten otettiin puolikkaita kierroksia käyntiä ja lopulta pieniä ravipätkiä (nyt oikein siivolla jogilla) ja sitten uudestaan laukkapyyntö. Nyt onnistui puolikas kierros kauniisti kaahamatta. Isot kehut ja rapsutukset siitä hyvästä. Ja sama uudelleen toiselle puolelle. Ja tätä toistettiin muutama kerta. Siihen olikin hyvä lopettaa. Vielä raaputusta parhaista paikoista ja sitten laitumeen ponien luokse. Palkaksi vielä hiukan kerppuja laitumeen: horsmaa, haapaa ja siankärsämöä.