Aisa! Iik!

Päivä 14:

Oma emäntä sai aloittaa aamun pyörössä, siitä siirryttiin kentälle valjastukseen. Muutaman hetken ohjasajon jälkeen ruvettiin taas tutustumaan aisaan. Kun edellisellä kerralla oli oikean jalan kanssa enemmän mukinoita aisasta, aloitettiin vasemmalta. Kuinka ollakaan, Sisu saikin kunnon potkulaukkakohtauksen siinä vaiheessa, kun käännyttiin oikeaan ympyrään, eli aisa jäi ulkosivulle ja näin ollen koko ajan kosketti jalkaa. No, avustaja tietysti laski irti aisan päässä olevasta narusta, minä pidin hevosta ympyrällä ja odotettiin pysähdystä, joka tulikin pian. Sitten aisa irti, hetkinen rauhoitumista ja hevonen keskemmälle kenttää. Aisa uudelleen kiinni, lippukeppi apuun ja lisää ympyrää. Lippukeppi oli tarpeen, koska Sisu pyrki kääntymään niin, että näkisi ulkokyljellä roikkuvan kammotuksen. Se oli lisäksi jo oivaltanut, että jos se kääntyy sitä kohti, se lakkaa hankaamasta. Lippukeppiä se seuraa lähes yhtä kovasti, joten se joutui "kahden tulen väliin" ja pysyi näin suorassa ympyrällä, joten sen hallinta oli helppoa. Lopulta laukkominen loppui ja Sisu ikäänkuin alistui ajatukseen, että se ärsyttävä keppi nyt vaan roikkuu siellä. Sitten vaihdettiin puolta. Yllättäen eilen niin vaikea oikea puoli menikin sitten paljon helpommin. Osasyynä oli taatusti kaverin pulska olomuoto ja huono kunto...
Aisatreenin päätteeksi pidettiiin iso rapsutushetki.

Lopuksi vielä tutustuttiin hieman juontokaareen. Sisu sai nuuhkia värkin joka puolelta, sitten kävellä sen perässä ja vieressä emännän kanssa, kun raahasin sitä pitkin kenttää. Sitten vielä peruutettiin kerran juontokaaren aisojen väliin.

Siinäpä olikin pienelle pollelle pureksittavaa yhdelle päivälle.

Treenin jälkeen soviteltiin vielä aisoja käytävällä. Kylläpä on Irish Cobilla pyöreä kaula! Ei kyllä suomalaisen hevosen länki istu.

Päivä 15:
Lepopäivä.