Lepopäivä
Päivä 19:
Hippi-shettis oli tännän apuopena. Käytiin ensin porukalla hakemassa Sisu laitumesta. Ensin saivat nuuhkia aidan yli, sitten Hippi puuhuun kiinni ja Sisu ulos laitsasta. Tällä kertaa Neroa vähän harmitti, ettei päässyt mukaan, kun kaverikin kerran oli, Nero ja Hippi nimittäin ovat entisiä tarhakavereita. Hippi ja Sisu sitten tutustuivat talutusnaruissa. Kerran piti Sisulle ilmoittaa napakasti, että narussa ollessa ei sitten toisille vinguta, sen jälkeen yhdessä talutus sujui mainiosti. Valitsin Hipin juuri siksi, että voin luottaa siihen sataprosenttisesti. Se on aina tullut toimeen kaikkien kanssa, on maailman kevyin talutettava, joka osaa kulkea edellä, takana, sivulla tilanteen mukaan. Lisäksi tiedän, että jos tarve vaatii, voin laskea sen irti eikä se katoa minnekään. Käytiin sitten kolmestaan pieni kävelylenkki: metsätietä ja peltoa, talon takaa takaisin pihaan. Sisun mielestä jännittävin paikka oli toisten tarhojen välistä käveleminen, ei oikein tiennyt, minne olisi katsonut ja ketä pelännyt. Hippi edellä kuitenkin oli sen verran hyvä malli, että kun osoitin pojalle, että minun ohi ei mennä, se tyytyi sitten kulkemaan Hipin hännässä. Lenkin jälkeen mentiini käytävälle harjattavaksi ja nostelin jalat huomisen vuolua ajatellen. Hyvin näytti auttavan seisomisessa Hipinkin malli.
Sitten valjastin Sisun ja vietiin Sisun kanssa Hippi takaisin tarhaan. Kentällä harjoiteltiin aluksi hieman oikealta taluttamista, se tuntuu olevan vielä hakusessa. Lippukeppi oli taas hyvä apu, sillä on helppo ohjata hevonen pysymään halutulla puolella varsin pienellä eleellä. Varmistelin vielä taipumista ympyrällä työskennellen, narussa edelleen. Vasemmalle taipumista on syytä jumpata vähän enemmän. Sujui kuitenkin ihan hyvin, varsinkin lippukepin avulla.
Sitten taas ohjasajoa. Tänään hain jo enemmän suoria linjoja ja ohjasin paljon suoraan takaa. Ei ollut tarpeen höylätä kovin kauaa, tärkeämpää oli päästä taas aisa-asiaan. Aloitin taas aisa sisäkyljellä, sitten ulkokyljellä. Tänään sujuikin jo oikein mallikkaasti, lippukeppiä ei oikeastaan tarvinnut muuhun kuin liikkeelle lähtöön.
Lopuksi tutustuttiin taas juontokaareen: harjoiteltiin peruuttamaan aisojen väliin. Se olisi muuten sujunut, mutta kun naapurissa oli liikettä ja piti jäädä tuijottamaan, mitä siellä tapahtuu (siis äärimmäisen harvinaista, että täällä jonkun liikkuvan, onhan se merkkitapaus!). No, siitäpä oiva oppitunti keskittymiseen ja eikun naru viuhuen ympyrää juoksemaan ja suunnanvaihtoja. Kun huomio taas oli minussa, uutta yritystä. Nostelin myös aisoja ylös kyljille ja laitoin hetkeksi valjaslenkkiin roikkumaan, jotta Sisu tottuu niiden painoon. Heiluttelin myös aisoja kyljellä sivuttain, tämäkään ei aiheuttanut mitään reaktiota. Itse asiassa piti ihan tarkistaa, että se vielä hengittää ;-)
Taidetaan kohtapuoliin olla valmiita juontokaarella ajoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti