Päivä 17:
Lomapäivän jälkeen lähdettiin katsomaan, miltä maailma nyt näyttää. Ensin käväistiin vähän tuossa pikkutiellä, vastaan meinasi jopa tulla auto, mutta se kääntyikin sitten pihaan ennen meitä. Hetken ehti Sisu huolestua. Sitten pyöröön. Alkuun Sisu vaikutti hieman varautuneelta, varmaan se edellinen aisatreeni huoletti vielä. Peruspyörötreeni kuitenkin rentoutti, samoin kuin rapsuttelu tauolla. Sitten valjastus ja kentälle ohjasajoon. Hyvin sujui, mentiin pelkkää varovaista kävelyä, sillä kenttä on jäisen mukkurainen - kiitti vaan talvi näistä hienoista keleistä, kyllä tässä passaa hevosia kouluttaa jäällä, sohjolla, jäällä, sohjolla...
Joko oppi oli mennyt edellisellä kerralla perille tai ikävä alusta sai varovaiseksi, mutta yhtäkään raviaskelta ei tullut, kun laitettiin aisa kiinni. Ensin vielä varmuuden vuoksi kävin koko jutun alusta, eli nostelin aisaa kyljelle ja raahasin sitä taluttaessa perässä. Sitten mentiin ensin kierros pari kumpaankin suuntaan aisa sisäkyljellä kiinni. Lopulta myös molemmat suunnat aisa ulkokyljellä. Kun ensimmäiset pari askelta menivät hyvin, pysäytin ja kehuin isolla rapsutuksella. Tämä sai aikaan tutun mässytysreaktion (hevonen todella prosessoi miettimisjututkin mässyttämällä kuin söisi). Sitten jatkettiin vielä kierros loppuun ja vaikka Sisu vielä kuunteli kovasti aisaa, malttoi se jo kävellä ja kuunnella taluttajaakin. Lopettiiin treeni aika lyhyeen, jotta jää pollelle hyvä mieli.
Palkaksi Sisu sai heinäpaalin peltoon ;-) (edellinen loppui juuri sopivasti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti