Juontokaari

Päivä 22:
Taasen lepopäivä kouluttajan kiireistä johtuen.

Päivä 23:
Kouluttajan liukastumisen aiheuttamasta polvivammasta huolimatta päästiin taas töihin. Ensin tehtiin muutama kierros ympyrällä työskentelyä narussa ja kokeiltiin peruuttamista juontokaaren aisoihin, sitten urakalla valjastukseen totuttamista: Sisu on nyt jostain syystä sitä mieltä, että valjaita kuuluu juosta karkuun. Valjastan siis edelleen mieluiten kentällä löyhällä narulla. Tavoite olisi päästä siihen, että voidaan valjastaa kokonaan irrallaan, mutta siihen näyttää olevan pitkä matka. Joka tapauksessa käytiin taas valjaiden heiluttelua ja koskettelua ja selkään sekä takapuolelle viskomista molemmilta puolilta. Lopulta Sisu uskoi, että seisominen on se ainoa hyväksytty ratkaisu tässä tilanteessa.

Päästiin siis taas ohjasajoon. Tällä kertaa ohjat suoraan silojen ja längen kautta ja liikkeelle. Hyvin sujui. Siispä peruutettiin taas juontokaaren eteen ja eikun aisat kiinni. Sisu ei ollut oikeastaan moksiskaan ylimääräisestä painosta. Ensimmäinen tiukempi käännös sai hieman päätä nousemaan ja askelta nopeammaksi, muttei sen kummempaa. Ajeltiin isoa ympyrää ja vaihdettiin suuntaa isolla kahdeksikolla pysähdyksen kautta. Sisu oli koko ajan rauhallinen ja aika rento. Pysähdykset olivat mallikelpoisia, suurin osa liikkeelle lähdöistäkin, mutta välillä iski jumi. Vielä ei tehty ahtaita kaarteita, niitä ehtii tuonnempanakin. Nyt jäi molemmilla hyvä mieli. Tässähän päästään vielä kenttää lanaamaan...
Sisu ja juontokaari videolla