Länget

Päivä 20:
Vuolupäivä, ei aikaa koulutukseen eli taas lepopäivä. Tämä viikko näyttää menevän joka toinen päivä kuviolla.

Päivä 21 eli kolme viikkoa:
Hevosen koulutuksessa, niinkuin monessa muussakin asiassa, saa varautua siihen, että aina välillä tulee takapakkia ja saakin lähteä liikkeellä jotakuinkin nollasta. Niin tänään: Sisu oli sitä mieltä, että valjaat on nyt ihan kamala asia ja niihin totuteltiinkin sitten reilu 10 minuuttia. Hyvä ei tullut vieläkään, mutta tämä otetaan sitten toistaiseksi joka kertaiseksi aloituskuvioksi. Liekö kyse siitä, että paikat alkavat jo olla niin tuttuja, että ehtii keskittyä noihin valjasasioihinkin, kun huomio ei ole ympäristössä. Vai oliko syynä se, että edellisiltana piti ihan kunnolla potkaista, kun Sisu ei meinannut uskoa, että kaverin kupille ei mennä.

Joka tapauksessa treeni lähti siitä, että Sisu väisti kun otin valjaat jakkaralta kentän reunalla. Minullahan on hevonen naruriimussa ja pitkässä talutusnarussa, jonka laskostan käsivarrelle valjastaessa. Käänsin siis hevosen pään itseäni kohti ja kiersin takapään kanssa kehää valjaat kyljessä niin kauan, että se pysähtyi. Heti valjaat kauemmas. Ja taas kohti selkää uudelleen ja sama kierros. Kun se lopulta malttoi seistä, kun heiluttelin valjaita kyljellä, nostin ne selän yli ja pois, yli ja pois, niin kauan, että se ei yrittänyt enää väistää eikä kovasti kipristellyt selkäänsä. Ja sama alusta toiselta puolen. Minusta hevonen pitää valjastaa ja satuloida kummaltakin puolelta vuorotellen, se on tärkeää  sekä ihmisen että hevosen lihastasapainon kannaltakin.

Kun Sisu ei enää suuremmin ahdistunut valjaiden heittelystä (tässä ei saa olla liian helläkätinen), laitoin mahavyöt kiinni ja käveltiin pikkuisen. Perään rapsutukset. Sitten jatkettiinkin suoraan uuteen osaan eli länkiin. Sisulla on kyllä niin paksu kaula, ettei sille suokin länget oikein istu, mutta otin pyöreimmät oriin länget, mitä talosta löytyi, saavat välttää toistaiseksi. Taas vähän käveltiiin, jotta Sisu sai tunnustella, miltä nuo ihmekapineet kaulalla tuntuvat. Sitten suitset ja ajo-ohjat. Aluksi ajoin "vanhalla tavalla" narut alhaalla aisalenkeissä. Sitten päätin kokeilla, joko voitaisiin nostaa ohjat oikeisiin ohjasrenkaisiin länkiin ja selustimeen. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen homma toimi. Ihan alkuun, kun ohjan vedon suunta turparemmiin muuttui, Sisu tulkitsi kaikki ohjasotteet pysähdyksiksi. No parempi niin, helppoahan se on korjata. Kohta jo mentiinkin käyntiä ja ravia, ettei mitään.

Seuraavaksi toinen uusi vaihe: yksi aisa ja ohjat, ei talutusnarua, kuten tähän asti asiatreenissä on ollut. Varalta otin vielä mukaan myös lippukepin, jolla sain vielä vähän lisää vaikutusta hämmennyksen iskiessä. Taas lähdettiin aisa sisäkyljellä laajaa ympyrää. Pienen ihmettelyn jälkeen kulki hyvin. Sitten kokeilin vaihtaa suuntaa kahdeksikon avulla. Sillä hetkellä, kun astuin Sisun taakse, se jähmettyi. Astuin uuden ympyrän puolelle ja pyysin liikettä. Tämä oli sen verran hämmentävää, että piti ottaa pätkä ravia ja tuijotella ulkokyljelle taianomaisesti siirtynyttä aisaa. Nopeasti Sisu kuitenkin rauhoittui taas käyntiin ja palkaksi pysäytin ja kävin rapsuttamassa. Sitten jatkettiin taas ympyrälle aisa sisäpuolella. Seuraava ympyrän vaihto sujuikin jo rauhallisesti. Sisu halusi tosin jokaikisen kasin keskellä suunnanvaihdossa pysähtyä, mutta sehän on vaan hyvä, joten en edes pyytänyt pysymään liikkeessä. Antaa pojan prosessoida rauhassa. Kun molemmat kyljet oli treenattu samalla tavalla, todettiin, että tämä tässä tältä päivältä. Poju sai tosin vielä kantaa kamat selässä valjastuskäytävälle ja siellä vielä treenattiin valjaiden poisottoa ja uudelleen selkään heittoa, tuntui vieläkin kaivelevan tämä osio. Palkaksi kivennäissatsi turvan alle, yksin ollessaan malttoi jopa syödä sen tyhjäksi ja nuolla kupin ympäri.