Päivä 34:
Kaunis aurinkoinen päivä, kenttä alkaa sulaa vauhdilla, joten autettiin asiaa Sisun kanssa. Ensin tutustuttiin vesilätäköihin taluttamalla ja pitkillä ohjilla. Tietysti ne olivat ensin pelottavia, nehän voivat ulottua vaikka maan uumeniin ja nielaista pienen hevosen. Piti siis vakuuttaa, että kyllä, niihin voi ja pitää astua - eihän lanauksesta muuten mitään tule.
Sitten aisoihin ja ensin pelkällä juontokaarella vielä pari kierrosta - se on nyt raskaampi vetää, kun ei ole liukasta lunta alla. Sitten opeteltiin peruuttamaan kääntyen lanan eteen, sujui hienosti! Lanan veto kävikin jo oikeasta työstä, sillä märällä hiekalla ja paikoittaisilla jää/lumi-kokkareilla se olikin jo ihan raskas. Ajettiin vain muutama kierros, silti Sisulta oli jo usko loppua viimeisen kierroksen alkupuolella. Annoin sen pysähtyä vetämään henkeä, mutta uudelleen liikkeelle lähtiessä se oli vähän sitä mieltä, ettei jaksa. Minä uskoin toisin ja niinpä matka jatkui vielä purkupaikalle portin luokse.
Valjaiden riisumisen jälkeen käytiin vielä harjoittelemassa "lastausta" pikkutallin käytävään, mikä sujui suorastaan rutiinilla, vaikka Nero ei ollutkaan tallissa. Sitten Sisu sai mennä karsinaan syömään kivennäiset ennen laitumeen paluuta. Piakkoin on syytä ruveta harjoittelemaan lastausta oikeaan kuljetusvaunuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti