Perusharjoituksia

Päivä 24:
Pyöröä, valjastamisharjoittelua, juontokaari ja pellolle. Siinä päivän treeni lyhyesti.

Aloitettiin siis pyöraidasta, halusin katsoa, miten homma toimii ilman lippukeppiä, narukieppi suunta- ja vauhtiapuna. Hyvinhän tuo sujui, vaikka pari kertaa piti tietty narulla takapäätä napauttaa, että poju ymmärsi, ettei reunojen nuuhkiminen kuulu työaikana kuvioihin. Myös käännöksissä oli pientä hapuilua aluksi, mutta löytyi se yhteisymmärrys suuntaohjeistakin.

Sitten harjoiteltiin pään myötäämistä, sillä vaikka Sisu on tosi herkkä, jostain herra on oppinut, että päätä ei alas lasketa, eikä turvan taakse myötääminenkään ole tuttu asia. Peruutus kyllä sujuu, mutta ilman hyvää myötäystä. Suitsiesssa ja riimua laittaessa pää lähinnä nousee ylös tai korkeintaan pysyy paikallaan. Siispä töihin. Tämä jos mikä kysyy hermoja. Ensin naruriimun kanssa: käden paino leuanalussolmulle, odotetaan. Jos pää ei yhtään liikahda alas, lisätään kohta painoa ja odotetaan. Lisätään taas painoa, jne. Heti kun pää vähänkin nyykähtää alaspäin, lasketaan välittömästi irti ja kehutaan. Toistetaan aloittaen aivan kevyestä pyynnöstä. Jos tässä luulee oikovansa ja aloittaa kovemmalla paineella, lopputuloksena on kovaa kättä vaativa hevonen - ja mehän haluamme kevyttä ja herkkää käsiteltävää, eikö niin? Aina on aloitettava sillä paineella, jolla hevosen haluaa lopuksi reagoivan, siis mahdollisimman kevyttä.

No, kun riimulla asia onnistui, oli aika siirtyä pelkällä kädellä pyytämiseen. Käsi niskalle, sormet molemmin puolin harjaa ja painoa kevyesti ja odotetaan. Ja sama kuvio kuin äsken. Sitten sama riimu turvalla ja sormet kulmaluiden päällä. Kyllä siinä saa minuutteja uppoamaan. Kerrallahan tämä oppi ei perille mene, vaan sitä on sitten toistettava päiviä ja viikkoja. Johdonmukaisuus ennenkaikkea.

No seuraavana valjaat. Naruriimu löyhänä kädessä lähestyn hevosta valjaat toisessa kädessä. Kun hevonen lähtee perääntymään, ohjaan liikkeen sivulle omalla liikkeellä, taivutan päätä sivulle ja pakotan hevosen astumaan takajalkoja ristiin hyvin pienellä ympyrällä, kunnes se selvästi haluaa pysähtyä. Koko ajan valjaat kyljen tuntumassa. Kun hevonen pysähtyy, vien valjaat kauemmas. Tätä toistetaan, kunnes se ei enää väistä valjaita. Sitten sama valjaita selkään nostaessa ja takapuolelle jne, kuten kuvattu edellisessä postauksessa. Kunhan ollaan tätä treenattu vielä muutama päivä, luulen että Sisu alkaa hyväksyä tilanteen.

Sitten valjastus loppuun, pienet kierrokset kentällä pitkin ohjin ja juontokaari kiinni. Tällä kertaa harjoiteltiin jo vähän tiukempia käännöksiä. Hieman Sisu arasteli aisan kosketusta, etenkin vasempaan takaseen, mutta tyytyi vain harrastamaan steppiä etsien takajaloille sopivan paikan aisojen välissä.

Lopuksi mentiin laitumeen - pitkin ohin ajaen. Jätettiin sentään vielä juontokaari kentälle. Ajoin lenkin pellossa ja ohjasin sitten laidunportille. Sisu oli tosi utelias ja rauhallinen, ei mitään hoppuilua kaverin luo. Talutin vielä portista läpi ja riisuin valjaista laitumessa, Neron ihmetellessä vieressä. Sisu malttoi odottaa hienosti loppuun asti.

Yllättävän pitkä treeni, vaikka fyysisesti ei vaativa. Joskus pitää laittaa aivokin töihin ja noita tiettyjä perusasioita en halua jättää väliin, tavoitteenahan on kevyesti ohjattava ajokki, jota helppo käsitellä kaikissa tilanteissa. Siis kunnon karvamopo.