Täysi vapaapäivä.
Päivä 14:
Täysi päivä - Sisun omistaja/kasvattaja tuli katsomaan, miten on edistytty ja samalla harjoittelemaan itse. Tämä on muuten ehtoni: opetan vain molempia, en pelkästään hevosta. Ensin pyöröaita haltuun, sitten ohjasajoa. Lopuksi vielä aisoihin tutustumista. Tämä on tärkeä vaihe! On ehdotonta, että tutustutaan asiaan yksi aisa kerrallaan ja ihan "pala palalta": ensin vain hipaisu kylkeen, sitten aisan hankausta koko kylkeä vasten ja vielä takajalkoihin koskettelua. Viimeinen on vaikein ja tärkein vaihe, koska on tuhoisaa, jos polle lähtee pukkipotkulaukkaan ensimmäisessä käännöksessä reen kanssa. Ja kaikki tämä pitää tehdä ainakin kerran, joskus useamminkin, molemmille puolille! Jos jalka nousee aisan kosketuksesta tai jopa potku irtoaa, pitää vain sitkeästi pitää aisaa kosketuksissa ja hevosta jotakuinkin paikallaan, kunnes protestointi lakkaa. Vasta kun reaktioita ei enää tule, voi aisan laittaa löyhästi kiinni valjaisiin, avustaja kannattelemaan ja kävelyä. Löyhästi siksi, että jos paniikki kuitenkin iskee hepoon,ei satu vahinkoa, vaan aisa irtoaa. Alkuun varovammin, lopulta niin, että aisa ottaa kunnolla kiinni kylkeen käännöksissä. Tämä taas molemmin puolin. Sitten aisan takapäähään apunaru, jolla avustaja voi ohjata aisaa. Aisa lasketaan laahaamaan maata. Aluksi avustaja ohjaa aisaa niin, ettei se ota kiinni pollen takasiin. Kun tämä sujuu pollen pysyessä rentona, voidaan antaa aisan osua käännöksissä jalkoihin - hevosen on opittava, että kääntyessä aisaa on ikäänkuin jalalla hieman työnnettevä. Useimmiten tämä aiheuttaa jonkinlaisen reaktion, eikä Sisu ollut poikkeus. Vasemman takasen kanssa tuli muutama potku, mutta ei loikkia eikä paniikkia. Kun jalka pysyi rauhassa, oli hyvä hetki lopettaa.
Ennen laitumeen pääsyä varmistettiin vielä, ettei Sisu arkaile autoa, vaikka renkaat rapisevat jäätyneessä loskassa. Juu, ei pelännyt.
Ihmisten lounastauon ja oriin tarjoaman rekiretken jälkeen tutustuttiin maisemiin: Nero lähti talutuslenkin vetohevoseksi vetävin askelin, aina välillä piti pysähtyä odottamaan rauhallisemmin askeltavaa Sisua. Hyvin meni, maailma oli ihmeellinen, muttei pelottava - ainakaan kovin.
Sitten vielä harjailtiin käytävällä, katsottiin Nerosta mallia, kuinka kavion vuolussa seisotaan hiljaa. Ilmeisesti mallioppiminen toimii, tai ainakin kaveriseura rauhoittaa, sillä Sisunkin vuolu sujui hyvin, mitä nyt vuolijalta oli voimat loppua kesken. Eräällä on kaviot tuhtia materiaalia!
Video ohjasajotreenistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti