Sisu lanaa kenttää

Päivät 25 ja 26:
lepopäiviä

Päivä 27:
Valjastus käytävällä ja kentälle. Valjastus onnistui muuten irrallaan (no siis naru kädessä tosin, vielä menee aikaa ennenkuin uskallan maahan heittää) ilman muuta venkoilua kuin pieni selän notkautus.
Kentällä aloitettiin ohjasajolla. Tänään olikin herra herkkänahka-päivä. Pienikin ohjien hipaisu lautasella sai Sisun kiirehtimään alta pois ja alkuun kääntyminen oikealle suoraan lähdöstä tuotti vaikeuksia. Seisomaankaan ei oikein malttanut jäädä. Selvästi poika on tottunut siihen, että alku touhutaan naruhommia ja nyt ikäänkuin "kalibrointi" puuttui. No niitäpä sitten hetki tutkailtiin ja rupesihan ne sujumaan. Samalla treenailin vähän taivutusta, varsinkin oikealle. Sisu on tosi jäykkä ja pyrkii kulkemaan suorana tai ulos taipuneena kaarteet. Sisäpuolelle taipumista väänsin rautalangasta kiertämällä ulko-ohjan jalkojen takaa käteen aika napakalle, ja ottamalla sisäohjasta ihan kuolaimen läheltä. Sitten pyysin ulko-ohjalla reisiä vasten nykimällä liikkettä eteen, sisäohjalla taivutin päätä sisäänpäin ja ulko-ohjan kädellä autoin taivutusta mahavyön kohdilta. Kyllä se hetken ihmettelyn jälkeen alkoi sujua. Tätä vaan täytyy tehdä usein ja huolellisesti, jotta taipuminen pysyy mielessä ja kroppa alkaa vetristyä.

Sitten valjastettiin juontokaaren eteen ja ajeltiin pari kierrosta. Sitten irrotin juontokaaren, käytiin raahaamassa hollille lana (eli vanha parsinavetan lantaritilä autonrengas painona) - siis minä raahasin, Sisu katsoi vierestä. Näin se sai aikaa tutustua värkkiin ennenkuin se kolisi perässä. Juontokaaressa oli jo ollut tänään ensimmäistä kertaa ketju paikoillaan eikä se ollut aiheuttanut hätäilyä.

Peruutin Sisun takaisin aisoihin ja pyysin liikettä. Kuten arvata saattaa, ensimmäinen reaktio oli pysähdys: "Mitä ihmettä, tämähän painaa, ei se liiku!" No annoin pari sekuntia ihmetellä ja pyysin uudestaan, mutta vierellä kävellen. No lähtihän se liikkeelle ja hirveästi kehuja. Jättäydyin taakse ja muutaman metrin päästä pysähdys. Kehut ja rapsutukset, sitten uudestaan liikkeelle. Pikkuisen kierrettiin kenttää suuntaan ja toiseen aina välillä pysähtyen ja sitten mentiin portille purkamaan.

Lopuksi ajoin vielä ohjin postilaatikolle (n. 60 m) ja takasin tallin pihaan. Käännös postilaatikolla piti tehdä taluttamalla, meni yli Sisun ymmärryksen. Valjaat purettiin taas käytävällä, edelleen sitomatta kiinni.

Matkalla laitumeen Sisu on joskus tykännyt käydä piehtaroimassa puhtaassa hangessa, niin tänäänkin. Tämä poika se vasta tyytyväisesti ähkyy pystyyn päästyään, en ole ennen niin ponnekkaita pöhinöitä kuullut!