Selkään!

Päivä 39: Lepopäivä

Päivä 40:
Ainoastaan vapaana työskentelyä koko kentän laajuudella. Alkuun Sisu suorastaan riehaantui, kun olikiin koko kenttä tilaa. Laukkaa meni komeasti muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan, näytti että suorastaan poikaa pelottaa, kun on niin paljon tilaa ihan yksin juosta ja tuo eukkokaan ei anna pysähtyä nurkkia nuuhkimaan. Kun alkoi näyttää siltä, että alkaisi kuunteleminen kiinnostaa, kysyin haluaisiko pysähtyä. Halusihan se, vaikkakin puhista piti valtavasti ja olla vähän vauhkona. Kunnon rapsuttelutauko sai hengen (ja älyn) taas kulkemaan, sitten mentiinkin nättiä ravia pienellä ympyrällä, ettei vaan keuhkoihin sattuis enää. Huono kunto on hyvä opettaja! Oli kuitenkin Sisulle hyvä vähän avata keuhkoja, sillä laitumeen ei enää pääse, ettei se mene savivelliksi. Tarha taas on mäkinen, joten pollet pysyvät sillä pienellä tasamaalla, mitä sieltä löytyy, vaikka varta vasten hiekoitin tarhan.

Päivä 41:
Aloitettiin taas irtotyöskentelyllä. Eilinen oppi oli mennyt niin hyvin perille, että Sisu jäi automaattisesti pienelle ympyrälle, mitä nyt alkuun teki oma-aloitteisesti koko kentän kokoisia kahdeksikkoja kuin ohjasajossa. Aina en oikein tiedä, mitä sen päässä liikkuu...

Kun oli pienet laukkaharjoituksetkin otettu, laitoin narut päähän ja nojailin selän yli ja pompin vieressä kädet selän päällä. Tätä Sisu katsoi vähän kieroon. Hetken se oli sen näköinen, että tekeispä mieli puraista, mutta antoi sitten olla. Kehuin kovasti. Seuraavaksi mentiin jakkaralle. Nostelin taas jalkaa selän yli ja laitoin painoa yhä enemmän selälle molemmilta puolilta. Kun se ei enää tänään tuntunut reagoivan asiaan, menin lopulta vasemmalta selkään. Istuin hetken ja kehuin koko ajan. Pois kyydistä, lisää kehuja ja rapsutusta. Takaisin selkään. Taas pois ja rapsutusta. Ei siitä selästä kyllä vahingossa putoa, jos vaan jalat riittää...

Lopuksi vielä yksi "uusi" asia: rekiaisat. Valjastin kentällä, Sisu ei muuten väistänyt valjaita! Huraa! Sitten näytin sille, kuinka kiinnitin rekiaisat vetokarttuun. Parkkeerattiin aisojen väliin, aisojen kiinnitys ja valjaiden tarkistus ja liikkeelle. Kuinka ollakaan, Sisu ei reagoinut asioihin juuri mitenkään, vaikka ne osuvat jalkoihin paljon enemmän kuin juontokaari. Ei siis ollut turhaa huolellinen totutus juontokaarella. Valitsin tämä päivän aisoiksi tosi pitkät, jotta riski potkia minimoituisi - no nämä aisat ovat kyllä Sisulle ihan liian pitkät, kuten kuvista näkyy. Mutta olipahan tilaa taaksepäin, vaikka olisi vähän pitempää askelta tullut.