kavionhuoltoharjoittelua

Päivä 12:
Tänään mentiinkin ensin suoraan valjastuskäytävälle. Ensin taas annoin jonkun hetkeä tutkia ympäristöä, sitten kiinni ja harjaus. Ajattelin, että sen verran rauhallisesti seisoo, että katsotaanpas kaviot. Vuoli molempien etusten säteet, ne kun tuppaa kasvamaan aika vauhtia tällä pollella. Eka eli oikea meni hyvin, mutta sitten loppui pollelta hermo ja alkoi askellus, joten vasurin kanssa menikin sitten joku hetki. Sittsn vielä hetki vaan seisottiin, jotta menee jakeluun, että hötkyily ei tuo onnea.

Sitten pyöröön. Tänään ei käännökset meinanneet onnistua, mutta kun oli pari kunnollista saatu, mentiin kentälle, suitset päähän (ne kuolaimettomat) ja ohjasajoa. Alkoikin sujua jo mukavasti. Vähän tosin olis tehny mieli kissankakkoja tutkia ja muutenkin nuuskia - no semmoisesta seuraa ohjaa lautaselle, läps, ja taas mentiin. Tänään oli lisäohjelmistona etuosakäännös - vai taka-?, westernissä eri termi kuin koulussa, no siis se jossa takapää on paikallaan ja etupää kiertää. Ihan kivasti ekaks kerraks. Tämähän on pienellä muuntelulla se liike, jota tiukassa kärrykäännöksessä tarvitaan (takapään tulee tietysti liikkua sen verran, minkä kärryn liike vaatii, mikä ei ole paljon pienellä kaksipyöräisellä kärrillä.

Huomasin, että pään alas pudottaminen suitsiessa on asia, jota pitää harjoitella kovasti. Siitä on iloa muutenkin kun suitsiessa, vaikkapa hermohetken sattuessa rauhoittamiseen. Hevosellahan pään korkeus on suorassa yhteydessä stressitasoon ja valppauteen, ja yhteys toimii kumpaankiin suuntaan, siispä pään laskeminen myös rauhoittaa hevosta, kun se ei tapahdu pakolla.