Riemukkaita pieniä onnistumisia

Päivä 31:
Koska Sisu oli ollut yksin tallissa eilen, ei se olisi antanut kiinni tänään, kun hain sitä ajotreeniin. Lähti vain Neroa kohti sillä ilmeellä, että en taatusti sinne koppiin enää yksin lähde. Saatiin siis oppitunti: kuinka napataan vastahakoinen kiinniotettava. Tilanne olisi ollut niin kuvauksellinen, että harmi, kun ketään kameramiestä ei saa hätiin niin nopeasti. Sisu oli siis heinäpaalilla, josta se lähti talsimaan määrätietoisesti hieman sivummalla seisovaa Neroa kohti.Kävelin Sisun ja Neron väliin, jolloin Sisu lähti kiertämään sitä ravissa ja minä kiersin kävellen pienempää ympyrää estäen sen pääsyn Neron luo. Nero alkoi hermostua moiseen karuselliin, mutta Sisukin luovutti jo täyden kierroksen kierrettyään ja pysähtyi kuin pyöröaidassa konsanaan. Siihen tietysti vastasin pysähtymällä myös. Nero käveli mielenosoituksellisesti kauemmas mokomista pyörivistä kakaroista ja minä menin Sisun luokse, joka antoi oikein kauniisti kiinni ja laski jopa päätään hienosti naruriimua laitettaessa.

Mentiin sitten valjastuskäytävälle, harjasin ja valjastin sen, ihan irrallaan. Nostelin kaviotkin. Tosi rauhallisesti seisoi, mitä nyt pikkuisen selkää kipristi valjastaessa taas.

Koska Sisulla on ollut vaikeuksia ymmärtää kääntää ohjaa sen kulkiessä längen ja setolkan kautta, kokeilin tänään Lallon Jaanalta saatua ideaa: kiinnitin tamppirenkaisiin isot palohaat ja laitoin ohjat niiden kautta. Näin ohjasapu tulee samasta suunnasta kuin pelkässä ohjasajossa ja kääntyvä apu on selkeämpi eikä nosta päätä, vaan paremminkin laskee sitä. Alla osasuurennos ylemmästä kuvasta, pahoillani surkeasta laadusta, mutta ehkä se auttaa hahmottamaan

Pellolla mentiin ensin hetki pelkin ohjin, jotta sain käsityksen siitä, kuinka hyvin ohjat kulkevat palohaoissa, samalla Sisu sai muistutuksen kunnon käännöksistä. Juontokaareen peruutus meni hienosti, samoin aisojen kiinnitys, vaikka vähän kompuroinkin siinä. Lähdin ajoon varovasti, kun en ollut varma juokseeko ohja aisan vieressäkin hyvin palohakojen läpi, mutta hyvin toimi. Kiitos fiksusta ideasta, Jaana!

Ajo meni hyvin, tehtiin myös kiemuroita ja lopetettiin peruuttamalla "parkkiin" ei käännettiin peruuttaessa 90 astetta (melkein). Minusta on mukavaa, että hevonen peruuttaa kärrit ja työkoneet paikoilleen, ei niitä viitsi aina itse raahailla ympäri pihaan. Edellinen orini peruutti pienellä ohjastajan avustuksella jopa reen melkein puolen metrin penkan yli matalaoviseen latoon!

Kaiken kaikkiaan tänään oli hyvä päivä ja luulenpa, että meille molemmille jäi hyvä mieli treenistä. Käytävällä riisuin taas valjaat sitomatta Sisua kiinni ja palkaksi vielä kivennäiset.